Palkankorotusten mallit Ruotsissa yksityisellä sektorilla 2012
Työehtosopimuksen palkankorotuksen luokka
Avoin palkkamalli: korotuksesta sovitaan paikallisesti1
Pottimalli: työehto - sopimus määrää kustannusvaikutuksen1
Yleiskorotus ja paikallinen erä
Pelkkä yleiskorotus
Työntekijäsopimukset (osuus palkansaajista)
2 %
Toimihenkilösopimukset (osuus palkansaajista)
39 %
Lakkojen määrä Ruotsissa 1988−2012
Vuosi 1988 1990 1995
30 % 53 % 15 % 61 % 0 % 0 % 1 ) PALKANKOROTUS VOI SISÄLTÄÄ OSALLE HENKILÖSTÖÄ PERÄLAUTANA YKSILÖTAKUUN TAI YLEISKOROTUKSEN.
2000 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
Lailliset Laittomat 6
12 11
0 6
10 4 3 4 0 6
137 112 19 2 3 4 0 2
0 0 0
on vaihdellut 2000-luvulla 10 prosen- tista 25 prosenttiin. Toimihenkilöillä pelkän yleiskorotuksen saajien osuus on ollut vain 0–1 prosenttia. Palkankorotusmallien kehitys ei ole ollut täysin suoraviivaista, vaan eri mallien osuudet ovat vaihdelleet eri sopimuskierroksilla. Eri kierroksil- la on sovittu vaihtelevasti muun mu- assa erilaisista turvalausekkeista, ku- ten yksilötakuista tai korotuksen suu- ruutta koskevista perälaudoista. Myös julkisella sektorilla paikalli- nen ja yksilöllinen palkanmuodostus on yleistä, jopa yleisempää kuin yksi- tyisellä sektorilla. Esimerkiksi vuoden 2012 palkkaratkaisussa avoin palkka- malli koski koko valtion henkilöstöä ja puolta kuntien sekä maakäräjien henkilöstöstä. Julkisen sektorin palk- karatkaisuihin ei sisältynyt lainkaan yleiskorotuksia eikä yksilötakuita. Vaikka työehtosopimukset ja nii-
den palkkaratkaisut ovat siirtäneet käytännön korotuksista sopimista yritys- ja yksilötasolle, työrauhasta sovitaan silti liittotasolla.
Työrauhaa kunnioitetaan
Vuonna 2011 Ruotsissa ei toimeen- pantu yhtään lakkoa. Kahden viimei- sen vuosikymmenen aikana lakkoja on ollut enimmilläänkin vain 10–30 vuodessa. Myös laittomien lakkojen määrä on
vähäinen. Vuosina 2010 ja 2012 ei toi- meenpantu yhtään laitonta lakkoa. Työrauhaa tukee se, että työmark- kinaosapuolilla on pyrkimys ratkoa ongelmat ensisijaisesti keskenään ja vahva tahto noudattaa sopimusten mukaista työrauhaa. Työtaisteluun ryhtyminen on vasta viimeinen kei- no, jos kaikki muut neuvottelujärjes- telmään kuuluvat keinot on käytetty. Esimerkiksi teollisuussopimuksessa
osapuolet pyrkivät rakentamaan tasa- painoista neuvotteluilmapiiriä: ratkai- sua haetaan ennen edellisten sopimus- ten umpeutumista ja ilman työtaistelu- uhkaa sopimuskauden aikana. Työrauhahäiriöiden määrää vä-
hentävät myös nopeat ja tehokkaat oikeussuojakeinot. Esimerkiksi vä- lipäätösmenettelyllä on keskeinen merkitys. Laittomissa lakoissa on 1990-luvulla otettu käyttöön myös henkilökohtainen vahingonkorvaus- vastuu. ■
Kirjoittaja on EK:n
asiantuntija Seppo Saukkonen
5/2013
39
LÄHDE SVENSKT NÄRINGSLIV
Page 1 |
Page 2 |
Page 3 |
Page 4 |
Page 5 |
Page 6 |
Page 7 |
Page 8 |
Page 9 |
Page 10 |
Page 11 |
Page 12 |
Page 13 |
Page 14 |
Page 15 |
Page 16 |
Page 17 |
Page 18 |
Page 19 |
Page 20 |
Page 21 |
Page 22 |
Page 23 |
Page 24 |
Page 25 |
Page 26 |
Page 27 |
Page 28 |
Page 29 |
Page 30 |
Page 31 |
Page 32 |
Page 33 |
Page 34 |
Page 35 |
Page 36 |
Page 37 |
Page 38 |
Page 39 |
Page 40 |
Page 41 |
Page 42 |
Page 43 |
Page 44 |
Page 45 |
Page 46 |
Page 47 |
Page 48 |
Page 49 |
Page 50 |
Page 51 |
Page 52 |
Page 53 |
Page 54 |
Page 55 |
Page 56 |
Page 57 |
Page 58 |
Page 59 |
Page 60