This page contains a Flash digital edition of a book.
”Suurin vastuu toimialojen työ- ehdoista ja niiden kehittämisestä täytyy olla liitoilla.” Lasse Laatunen


ponnahduslautana kalliimpiin sopi- muksiin. Tällekin asialle pitäisi Laatu- sen mukaan pystyä tekemään jotakin. Menneisyydestä löytyy esimerkke-


jä niin hyvistä kuin huonoistakin liit- tokierroksista. Viimeisin epäonninen kierros käytiin vuonna 2007, jolloin ratkaisut karkasivat Laatusen mukaan sopijoiden käsistä. ”Sen laskua maksamme edelleen.


Historia tuntee silti sellaisiakin liitto- kierroksia, jolloin palkankorotusten linja on ollut hyvin yhtenäinen ha- jautetusta neuvottelusta huolimatta.” Tällä kertaa neuvottelujen suurin


kompastuskivi tulee olemaan yleinen taloustilanne. ”Kun jaettavana ei ole muuta kun


niukkuutta, eiväthän ratkaisun aines- osat kauhean hyviltä maistu, mitä ne sitten ovatkaan. Toisaalta uskoisin, et- tä huoli työllisyydestä on työnanta jien ja palkansaajien yhteinen”, Laatunen arvioi. Hajonta palkanmaksukyvyn suh-


teen on tällä hetkellä suurta paitsi aloittain, myös yritysten välillä, mut- ta kun työmarkkinoita tarkastellaan kokonaisuutena, pienintäkään koro- tusvaraa ei yksinkertaisesti ole. Jos työllisyyttä halutaan tukea, palkat on pidettävä ennallaan ja vielä mahdolli- simman pitkin sopimuksin. Tilannetta ei helpota, että työ-


markkinoiden ja hallituksen ratkot- tavana on edelleen väestön vanhene- misesta johtuva kansantalouden kes- tävyysvaje. ”Se ei ehkä tuo eläkepolitiikkaa ai- van suoraan työmarkkinaratkaisun


kylkeen, mutta mielessä on pidettä- vä, että sellainenkin ongelma on rat- kaistava. Ensisijaisesti pitäisi tietenkin löytää sellainen ratkaisu, joka menee hallituksen esityksenä eduskunnal- le – jos ei nykyisen niin sitten seuraa- van. Tällä tarkoitan lähinnä eläkeiän nostoa.” ”Eteen voi tulla sekin, että paran-


netut karttumat on arvioitava uudel- leen.” Neuvottelupöytään nousee toden-


näköisesti ainakin vuoden 2014 ja kenties seuraavankin työeläkemaksu. ”Nimenomaan siltä kantilta, onko


se pidettävissä ennallaan ja mieluum- min ehkä vielä laskettavissa. Palkan- saajien ostovoiman parantamista voisi hakea työeläkemaksun kautta.” Pelinappuloita on, jos niitä vain


halutaan käyttää. Muun muassa lii- kaa perittyä työeläkemaksun työky- vyttömyysosaa on vielä vuoden 2013 maksualennuksen jälkeenkin jäljellä. Lisäksi on myös huomattavan suuri niin sanottu EMU-puskuri, jota ei tä- hän mennessä ole käytetty kertaakaan. ”Jos sitä joskus on perusteltua käyt-


tää, niin nyt. Kaikki me tiedämme, et- tä 2020-luvulta vuoteen 2030 saakka työeläkemaksuissa on merkittäviä nousupaineita, mutta vuoden–kah- den poikkeusratkaisut eivät työeläke- järjestelmän rahoitusta romuta”, va- kuuttaa Laatunen. ”Eläkepolitiikkaa pitää jatkossa


pyrkiä katsomaan kokonaisuutena, jotta samalla saadaan vahvistettua työeläkejärjestelmän kestävyyttä läpi linjan”, Laatunen tähdentää. ■


LISÄÄ TILAA PAIKALLISELLE SOPIMISELLE


PAIKALLISEN sopimi- sen edistäminen tulee täl- lä palkkakierroksella voimak- kaampana neuvottelu pöytiin kuin tähän asti, uskoo EK:n työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen. Myös ammattiliit- toilta löytyy koko ajan enem- män ymmärrystä talokohtai- selle sopimiselle. ”Työntekijäpuoli on alkanut nähdä, ettei paikallinen sopiminen ole mikään mörkö. Myös puheet siitä, että työnantaja pakottaa sopimaan paikallisesti, ovat vähentyneet.” 90-luvun lamavuosien


jälkeen työehtosopimuksiin ilmestyi niin sanottuja kriisilausekkeita, jotka mahdollistivat tessin etuuksista poikkeamisen, mikäli niin voitiin välttyä irti sanomisilta. Saman- kaltaisia sopimuksia on työpaikoilla tehty myöhemminkin, osin tessien valtuuttamana, osin niistä riippumatta, mikäli osapuolet ovat sen viisaaksi nähneet. ”Tätä kehitystä pitäisi


tukea sillä tavalla, että työehtosopimukset mahdol- lisimman laajasti mahdol- listaisivat paikalliset ratkaisut. Miksi estää sitä, jos yrityksen osapuolet näkevät, että se on heidän yhteinen etunsa?” Laatunen myös toivoo


liittojen arvioivan, kuinka paljon työehtosopimuksissa riittää joustoa niissäkin tilanteissa, kun ei puhuta varsinaisesta kriisistä. ”Tyyppiesimerkkinä


työaikamääräykset, joissa tarpeet eri työpaikoilla vaihtelevat huomattavasti.” ■


1/2013


25


Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35  |  Page 36  |  Page 37  |  Page 38  |  Page 39  |  Page 40  |  Page 41  |  Page 42  |  Page 43  |  Page 44  |  Page 45  |  Page 46  |  Page 47  |  Page 48  |  Page 49  |  Page 50  |  Page 51  |  Page 52  |  Page 53  |  Page 54  |  Page 55  |  Page 56  |  Page 57  |  Page 58  |  Page 59  |  Page 60