Suomen suunta kääntyisi aika pienillä teoilla, jos verrataan moniin huonossa jamassa oleviin Euroopan maihin. Olisi sääli, jos ajautuisimme samanlaisen kuilun partaalle kuin 1990-luvun lamassa, EK:n puheenjohtaja, vuorineuvos, SRV Yhtiöt Oyj:n puheenjohtaja Ilpo Kokkila sanoo.
Eija Lampi ■ Kuva Riitta Supperi S
uomen tilanne ei ole vielä niin huono, ettei se olisi korjattavis- sa,” Ilpo Kokkila toteaa. Kokkila vertaa Suomea Ete-
lä-Euroopan kriisimaihin, mis- sä ongelmat ovat oikeasti suu- ria ja niistä kärsivät tavalliset kansalaiset. ”Ihmisen mieli on semmoi-
nen, että on vaikea uskoa ongelmia, kun niitä ei vie- lä näe ympärillään. Yrityksille esitetään vaatimuksia ja kansalaisille luvataan hyvinvointia, vaikka maksa- jien joukko harvenee.” ”Maan kaikki järjestelmät on rakennettu siten,
että kaikista huonoimmassa asemassa olevasta tu- lee yleisen järjestelmän normi. Mennään heikoim- man lenkin mukaan. Tämä demokratia on rakentu- nut viimeisen miehen mukaan. Se tuhoaa keskimää- räisen hyvän.” Kokkila ottaa esimerkin hyvin tuntemaltaan ra-
kennusalalta. Rakennusvalitusoikeus kaavoista me- nee hänestä liian pitkälle. Vaikka monen asiantunti- jaryhmän demokraattinen koneisto päättäisi raken- nusluvasta, niin yhden ihmisen valitus voi pysäyttää sen.
Kriisitietoisuus on herännyt
EK:n puheenjohtaja pitää hyvänä, että kriisitietoi- suus on Suomessa nyt virinnyt. Teollisen pohjan oheneminen on tosiasia, jolla on suuret vaikutukset koko yhteiskuntaan ja sen rahoituspohjaan. Kokkila muistuttaa, että suomalaiset ovat muka-
na kovassa globaalissa kilpailussa. Pienen maan etu on, että eletään avoimessa taloudessa. Mutta teolli- suus ja investoinnit valuvat lähelle markkinoita ja halvempia yksikkötyökustannuksia. Se näkyy Suo- messa investointien vähäisyytenä. Yritykset valitse- vat toimintapaikkansa markkinatalouden ehdoilla. ”Yksikkötyökustannukset ovat niin korkeat, että
me häviämme kilpailijamaille. Ja koska lisäksi olem- me täällä pohjanperukoilla, niin meillä pitäisi päin- vastoin pitää yksikkötyökustannukset alempina kuin lähempänä markkinoita olevissa maissa.” ”Kun puhutaan yrittämisestä ja työpaikkojen luo-
misesta, niin eihän kukaan investoi sinne, missä ei kannata valmistaa ja yrittää. Yritykset asettuvat sin- ne, missä ne tuottavat voittoa ja kustannukset ovat halvempia.” Kokkila huomauttaa myös, että kun yrityksiä on
siirtynyt muualle, yhteiskunta on lisännyt julkisen sektorin työpaikkoja arviolta 30 000:lla. Ne olisi kus- tannettava yritysten tuottamilla varoilla. Tai sitten jatkamalla velkaantumista.
Kannattaisi havahtua
Ilpo Kokkila peräänkuuluttaa suhteellisuuden tajua välttämättömien muutosten edessä. Kyse on kuiten- kin aika pienistä asioista verrattuna Etelä-Euroopan kriisimaihin. ”Täällä puhutaan työajan pidentämisestä, työpa-
noksen lisäämisestä, eläkeiän nostamisesta ja pal- kankorotuksista pidättäytymisestä. Kannattaisi ha- vahtua ja nähdä, että kyse on kuitenkin pienistä teois ta, joilla voitaisiin saada Suomeen uutta vauh-
1/2013 ›› 13
Page 1 |
Page 2 |
Page 3 |
Page 4 |
Page 5 |
Page 6 |
Page 7 |
Page 8 |
Page 9 |
Page 10 |
Page 11 |
Page 12 |
Page 13 |
Page 14 |
Page 15 |
Page 16 |
Page 17 |
Page 18 |
Page 19 |
Page 20 |
Page 21 |
Page 22 |
Page 23 |
Page 24 |
Page 25 |
Page 26 |
Page 27 |
Page 28 |
Page 29 |
Page 30 |
Page 31 |
Page 32 |
Page 33 |
Page 34 |
Page 35 |
Page 36 |
Page 37 |
Page 38 |
Page 39 |
Page 40 |
Page 41 |
Page 42 |
Page 43 |
Page 44 |
Page 45 |
Page 46 |
Page 47 |
Page 48 |
Page 49 |
Page 50 |
Page 51 |
Page 52 |
Page 53 |
Page 54 |
Page 55 |
Page 56 |
Page 57 |
Page 58 |
Page 59 |
Page 60