S


uomessa infrastruktuurin rahoituslähteet ja omis- tus vaihtelevat: Lento- kentät ovat valtionyhtiön omistuksessa. Tieverkon


omistaa valtio, kun taas katuverkois- ta vastaa kunta. Vesilaitoksissa on puolestaan lähes kaikkia mahdollisia omistusmuotoja. Perinteisen ajattelun mukaan inf-


rastruktuurin rahoitus tulee lähtö- kohtaisesti verovaroista. Yhtiöittä- minen ja omistuksen jakaminen oli- sivat kuitenkin yksi keino huolehtia investointien riittävyydestä – erityi- sesti säästöpaineiden aikana. Teknologian tutkimuskeskuksen


VTT:n selvityksen mukaan parhaiten infrastruktuuriverkostojen rahoituk- sen turvaisi käyttäjä maksaa -periaat- teen laajempi soveltaminen. Esimer- kiksi sähkön siirtäminen ja kulut- taminen hinnoitellaan jo erikseen. Tieliikenteen kohdalla käyttäjä mak- saa -periaate tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi ruuhkamaksujen tai tie- tullien käyttöönottoa. VTT:n johtava tutkijaPekka Leviä-


kangas arvioi yksityisten sijoitta jien olevan periaatteessa kiinnostuneita


22 6/2012


infrastruktuuriin sijoittamisesta. ”Vain takaisinmaksumekanismin


suunnittelu luontevaksi on osoittau- tunut haastavaksi.” Tierakentamisessa on jo kokemus-


ta jälkirahoitushankkeista, jotka toi- mivat samaan tapaan kuin osamaksu.


Yhtiöittäminen ja omistuksen jakaminen olisivat yksi keino huolehtia investointien riittävyydestä.


Valtio käytännössä maksaa hankkees- sa mukana oleville yksityisille tahoil- le näiden sijoitukset takaisin tiettyjen suoriteyksikköjen, esimerkiksi liiken- nemäärien, perusteella. ”Se on varma keino, mutta usein


liiankin varma.” Leviäkankaan mukaan infrastruk-


tuuriin liittyvää ajattelua tulisikin muuttaa projektikeskeisestä verkos- tomaisempaan suuntaan. Verkoston


tai palveluprosessin omistaminen oli- si luonteva tie takaisinmaksuun. Kyn- nys lähteä rahoittajaksi mukaan on tuolloin matalampi kuin yksittäisten projektien kohdalla. ”Esimerkiksi vesilaitoksen kohdal-


la veden käyttäjä maksaa.” Yhtiöitetyt kunnalliset satamat


toimivat Suomessa hieman samalla periaatteella. ”Silloin syntyy luonteva yhteys


palvelunkäyttäjän ja -tarjoajan välille. Sijoittaja saa rahansa palveluntarjoa- misesta. Katuverkon osalta ajatus voi- si toimia rajatuissa tapauksissa. Len- tokenttien kohdalla se on jo huomat- tavasti luontevampi.”


Yhteinen etu huomioon


Kunnalliset liikelaitokset, esimerkiksi vesilaitokset, ovat omistajilleen usein kohtuullisia tulonlähteitä. Toisaalta niistä saaduilla tuloilla tuetaan mui- ta toimintoja, kuten terveydenhuol- toa. Silloin on riskinä, että verkoston ikääntyessä ja rappeutuessa korjaus- investointeihin ei ohjata riittävästi va- roja. Näin syödään pääomaa eli arvo- kasta infrastruktuuria. ”Liikelaitoksissa infrastruktuurin


Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35  |  Page 36  |  Page 37  |  Page 38  |  Page 39  |  Page 40  |  Page 41  |  Page 42  |  Page 43  |  Page 44  |  Page 45  |  Page 46  |  Page 47  |  Page 48  |  Page 49  |  Page 50  |  Page 51  |  Page 52  |  Page 53  |  Page 54  |  Page 55  |  Page 56  |  Page 57  |  Page 58  |  Page 59  |  Page 60  |  Page 61  |  Page 62  |  Page 63  |  Page 64  |  Page 65  |  Page 66  |  Page 67  |  Page 68