päristövaikutusten arvioimiseksi. Osaamista pyritään kehittämään laa- timalla kaivannaisalan oma koulutus- suunnitelma sekä tutkimusstrategia. Kestävän toiminnan edellytyksiä pa- rannetaan tietopohjaa kehittämällä ja poistamalla sivuvirtojen kierrättä- misen esteitä. Niin ikään kuljetusten ja logistiikan kehittäminen ovat osa ohjelmaa. Monet ohjelman toimenpiteet


edellyttävät yksityisen ja julkisen sek- torin yhteistyötä. Pohjoismaille olisi etua yhteistyöstä EU-vaikuttamisessa sekä edunvalvonnassa. Samoin clean- techin viennissä laajempi yhteistyö voisi avata paremmin uusia markki- noita. Kansainvälisiin alan foorumei- hin osallistumiseen kaivataan aloit- teellisuutta ja yhteistoimintaa.


Megatrendinä kestävyys


Kaivannaisteollisuuden ohjelmasta olisi mahdollista ottaa oppia muilla aloilla. Metallien ja mineraalien ky- synnän lisäksi myös muiden luon- nonvarojen kysyntä kasvaa. Luon- nonvarojen hyödyntämiseen liittyy kasvavassa määrin kysymyksiä kes- tävyydestä, ja niitä tarkastellaan kan- sainvälisillä foorumeilla. Elinkei- noelämä on pyrkinyt vastaamaan haasteeseen muun muassa omilla vastuullisuusohjelmilla ja käyttämäl- lä ympäristöarviointijärjestelmiä. Tämän päivän nouseva teema on


EU-komission lanseeraama resurs- sitehokkuus. Se voidaan suomentaa mate riaali- ja energiatehokkuudek- si. Tavoitteena on, että vähemmäs- tä tuotetaan enemmän. Tuotannon ja koko arvoketjun tehokkuus para- nee, ja tapahtuu ns. irtikytkeytymi- nen, eli kasvun suhde raaka-ainekäyt- töön tehostuu. Suomalaiset teollisuusprosessit


ovat jo nykyisellään tehokkaita, ja kansainvälisessä vertailussa ympä- ristövaikutukset ovat pieniä. Tilas- toissa kuitenkin kansantaloutemme luonnonvarojen käyttö näkyy suu- rena, kun se suhteutetaan asukaslu-


kuun. Tämä johtuu viennistä, harvas- ta asutuksesta ja luonnonolosuhteis- tamme.


Suomesta alan edelläkävijä


Haasteemme on, miten tuomme kes- tävät toimintatapamme nykyistä pa- remmin esille. Puuta kasvaa yli käy- tön, veden niukkuus ei ole ongelma ja teollisuushankkeet pystytään sovitta- maan luonnon, paikallisten asukkai- den ja elinkeinojen kanssa järkevällä tavalla yhteen. Toimintamme kestä- vyyden tulisikin olla vahvuus globaa- lissa kehityksessä.


Moderni luonnon-


varapolitiikka ottaa huomioon paitsi itse tuotannon


tehokkuuden, myös kestävän raaka- ainehankinnan ja tuotteiden loppukäytön.


Oikeanlaisten ja olosuhteisiin sovi-


tettujen kestävyysmittareiden merki- tystä onkin nyt tuotava esiin. Esimer- kiksi volyymien sijaan luontevampaa olisi tarkastella tuottamisen tehok- kuutta osoittavia tunnuslukuja. Kestävän kaivannaisteollisuuden


ohjelman julkistamistilaisuudessa peräänkuulutettiin edelläkävijyyttä. Tähän on halua Suomessa. Kaivan- naisteollisuudessa cleantech mer- kitsee paljon, metsä- ja kemianteol- lisuus liputtavat biotalouden nimeen. Moderni luonnonvarapolitiikka ot- taa huomioon paitsi itse tuotannon tehokkuuden, myös kestävän raaka- ainehankinnan ja tuotteiden loppu- käytön. Suomen etu olisi luoda ko-


konaisvaltaisia ratkaisumalleja kestä- vyyden edistämiselle eri osa-alueilla, muun muassa ainevirroissa, energia- taloudessa tai biopohjaisessa tuotan- nossa. Edelläkävijyyttä on mm. me- tallinjalostuksessa kierrätysmetallien käyttö tai kotimaisten kaivosten raa- ka-aineiden lisääntyvä hyödyntämi- nen osana jalostus toimintaa.


Tuotteistaminen tärkeää


Komission tuore sisämarkkinatiedon- anto odottaa yritysten arvioivan orga- nisaatioidensa ja tuotteiden kestävyyt- tä elinkaarianalyysein. Esitetyt välineet ovat raskaita, eivätkä ne toimi suoraan eri tuotteiden kestävyyden vertailus- sa. Joka tapauksessa kestävyyden mää- rittelemisessä edetään askel askeleel- ta. Kestävyys tuotteistuu merkintä- vaatimusten ja ympäristövaikutuksiin tehtävän ”läpi valaisun” takia. Kestävyyden esille tuonti on yhä moninaisempi kysymys. Siihen tar- vitaan yhä syvällisempiä perusval- miuksia. Opiskelijamme tarvitsevat kykyä toimia resurssitehokkaan tuo- tannon sekä biotalouden maailmas- sa. Nämä valmiudet eivät saa rajoit- tua tuotantomaailmaan, vaan yhä tärkeämmiksi muodostuvat markki- noinnin ja kestävyyden tuotteistami- sen kysymykset – liiketoimintamah- dollisuudet kestävän tuotannon ja ku- lutuksen alueella. Uusia innovaatioita ja investointeja syntyy kestävien toi- mintatapojen ympärille. Luonnonva- rapolitiikka on laajentunutkin Kek- kosen ajan teollisuuspolitiikasta tänä päivänä moni alaiseen vihreän talou- den ymmärtämiseen. ■


Kirjoittaja on EK:n


asiantuntija Jouni Lind


3/2013


43


Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35  |  Page 36  |  Page 37  |  Page 38  |  Page 39  |  Page 40  |  Page 41  |  Page 42  |  Page 43  |  Page 44  |  Page 45  |  Page 46  |  Page 47  |  Page 48  |  Page 49  |  Page 50  |  Page 51  |  Page 52  |  Page 53  |  Page 54  |  Page 55  |  Page 56  |  Page 57  |  Page 58  |  Page 59  |  Page 60