ja sopimuskorotusten erotus) on ollut Saksassa negatiivinen, Suomessa po- sitiivinen. Näin ollen käytännön palkat ovat nousseet 2000-luvulla Saksassa huo- mattavasti vähemmän kuin Suomessa. Saksassa nimellisten palkankorotus- ten paineita on purettu myös nollakuu- kausien ja kertaerien avulla. Edellisessä tietyltä sopimuskauden ajalta ei mak- seta lainkaan korotuksia, ja jälkimmäi- sessä kertasuoritus korvaa osan koro- tuksesta eikä jää ”palkkapohjiin”. Vaikka Saksassa työn tuottavuus
on kasvanut 2000-luvulla hieman hi- taammin kuin Suomessa, ovat yksik- kötyökustannukset nousseet selvästi vähemmän kuin Suomessa. Saksassa yksikkötyökustannukset ovat nous- seet 2000-luvulla yhteensä vain kol- masosan siitä, mitä ne ovat nousseet Suomessa. Tämä on merkinnyt sitä, että Suo- men kustannuskilpailukyky Saksaan verrattuna on heikentynyt huomat- tavasti.
Työvoimapolitiikkaa uudistettu
Korkean työttömyyden takia työmark- kinoilla oli 2000-luvun alussa painetta uudistaa myös työttömyys- ja sosiaali-
turvajärjestelmää, jotta se tukisi työt- tömyyden vähentämistä ja työllisyy- den lisäämistä. Liittokansleri Gerhard Schröderin aloitteesta käynnistettiin niin sanotut Hartz-reformit, joita on jatkettu myös 2010-luvulle. Työvoiman tarjonnan lisäämiseksi
työttömyysturvan tasoa ja kestoa lei- kattiin, työttömyyskorvauksen ehtoja kiristettiin, työnhakijoiden omaa vas- tuuta työn etsinnässä lisättiin ja mah- dollisuuksia hylätä työtarjouksia vä- hennettiin. Sittemmin työttömien, nuorten ja
vaikeasti työllistettävien työllistymistä on tuettu erilaisilla palkkatuilla. Työvoiman kysynnän lisäämisek-
si työmarkkinoiden sääntelyä on vä- hennetty väljentämällä muun muassa irtisanomissuojaa, määräaikaisia työ- sopimuksia ja vuokratyötä koskevia rajoituksia. Julkinen työnvälitys on ha- jautettu ja osittain ulkoistettu. Työvoimapolitiikan tulokset ovat olleet merkittäviä. Työttömyysaste on alentunut 2000-luvulla 11 prosentista alle 6 prosenttiin, ja työllisyysaste on kohonnut 65 prosentista 71 prosent- tiin. Molemmat tunnusluvut ovat pa- rempia kuin Suomessa. ■
Kirjoittaja on EK:n asiantuntija Seppo Saukkonen
Miksi käytännön palkat ovat nousseet vähemmän kuin taulukko korotukset?
■ Sitovien työehtosopimus-
ten – ja sitä kautta taulukko- palkkakorotusten – piirissä olevien palkansaajien osuus on pienentynyt. Tähän on liit- tynyt myös järjestäytymisas- teen pieneneminen.
Työehtosopimusten ulko- puolella olevat yritykset voi- vat vapaasti päättää palkan- korotuksista.
■ ■Työehtosopimukset sisältä-
vät yhä enemmän avaamis- lausekkeita, joiden nojalla yritykset voivat sopia toisin myös palkankorotusten suu- ruudesta tai sivukuluista.
Työvoiman tarjonnan lisään- tyminen muun muassa työ- voimapoliittisten uudistusten seurauksena on vähentänyt palkankorotuspaineita.
■
Yritykset ovat olleet erit- täin kustannustietoisia, eivät- kä ole lähteneet keskinäiseen palkkakilpailuun.
■
Palkkakehitys Suomessa ja Saksassa 2000‒2012 Muutos yksityisellä sektorilla edellisestä vuodesta, %
2 3 4 5 6
0 1
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 LÄHDE: TILASTOKESKUS, STATISTISCHES BUNDESAMT
3/2013 21 Suomi Saksa
Page 1 |
Page 2 |
Page 3 |
Page 4 |
Page 5 |
Page 6 |
Page 7 |
Page 8 |
Page 9 |
Page 10 |
Page 11 |
Page 12 |
Page 13 |
Page 14 |
Page 15 |
Page 16 |
Page 17 |
Page 18 |
Page 19 |
Page 20 |
Page 21 |
Page 22 |
Page 23 |
Page 24 |
Page 25 |
Page 26 |
Page 27 |
Page 28 |
Page 29 |
Page 30 |
Page 31 |
Page 32 |
Page 33 |
Page 34 |
Page 35 |
Page 36 |
Page 37 |
Page 38 |
Page 39 |
Page 40 |
Page 41 |
Page 42 |
Page 43 |
Page 44 |
Page 45 |
Page 46 |
Page 47 |
Page 48 |
Page 49 |
Page 50 |
Page 51 |
Page 52 |
Page 53 |
Page 54 |
Page 55 |
Page 56 |
Page 57 |
Page 58 |
Page 59 |
Page 60