−Täällä minulla ei ole kos- kaan ollut nälkä eikä jano, Matti kehuskeli kanta- baarinsa edustalla baari- mikkona toimivalle Eisalle.
Näitä Matti pohtii
li päästettyä höyryjä ulos. Su- sanna lähti, en tiedä minne. En minä ole kuitenkaan sellainen, että alan tässä ja nyt itkeä hä- nen peräänsä. Mutta kyllä hän on minun elämäni suuri rakka- us, Matti sanoi hiljaisella äänen- painolla. −Saas nähdä… niin, saa to- siaan nähdä, miten tästä men-
nään eteenpäin. ”Kaikki järjestyy”
Matti pyysi pöytään lisää juota- vaa. Ilmapiirin haikeus muut- tui parin hörpyn jälkeen vitse- jä soljuvaan tivolimeininkiin ja naurunremakkaan. Matti hääri show’n kapellimestarina ja kaik- ki pöydässä olijat hekottivat lä-
hestulkoon kuorossa. −Tiijäkkö Kaitsu, minä pidin tuolla pubin puolella eilen pojil- le kuntopiirin! Hypittiin tasajal- kahyppyjä ja tehtiin punnerruk- sia niin, että ukkojen suorakul- mahousut vain kahisivat. Mutta nyt minä haluan kotiin. Kaupan kautta, Matti kuulutti yllättäen. Perillä Matti avasi avaimel-
−-Kyllä se vaan niin on, että minä en kysele lupia, jos haluan juhlia, Matti painotti pitkäaikai- sen ystävänsä ”Tane- vainaan” vieressä.
laan kotioven ja katsoi hetken olohuonetta. Susannaa ei asun- nossa näkynyt. Matilla ja Su- sannalla tuli heinäkuussa kaksi vuotta täyteen yhteiseloa. −Kyllä minä tämän sotkun vielä järjestän kuntoon. Kaikissa suhteissa on omat kriisinsä, sa- noi residenttikin, Matti tokaisi.