Lastenohjelmista tuttu Marianna ”Kana” Alanen saa voimaa eläimistä.
A
rtistina ja tv-juontajana tutuk- si tullut Marianna ”Kana” Ala- nen, 34, synnytti juhannuksena viikkoa ennen laskettua aikaa kuol- leen tytön, Auringonkukan. Hän oli muutama viikko aikaisemmin kuul- lut neuvolassa vauvan olevan masus- sa niin sanotusti perätilassa. Marianna määrättiin synnytysta-
van arvioimiseksi magneettikuvauk- siin, jossa tarkistettiin, oliko ensisyn- nyttäjän lantio tarpeeksi suuri siihen, että vauva saapuisi maailmaan taka- mus edellä. Kuvien perusteella kaiken piti sujua normaalisti eikä hänellä oli- si syytä huoleen. −Perätila ei ole nykyisin mikään ongelma, mutta synnytystä ei kui- tenkaan käynnistetä. Äidille tehdään keisarileikkaus viikolla 41,
jos lapsi
on masussa viikon yliaikaa, Marian- na kertoo.
Mutta joku muu meni pieleen. Vauva ei liikkunut
Marianna lähti avomiehensä kanssa mökille viettämään juhannusta. Ke- säinen viikonloppu sujui normaalisti sunnuntaihin asti. −Aloin ihmetellä, kun vauva ei liik-
kunut. Tiesin, että monesti lapset tu- levat laiskemmiksi lähellä synnytys- tä ja ne voivat olla puoli päivää liik- kumatta. −Yritin herätellä vauvaa syömällä herkkuja, menemällä kylkiasentoon ja monella muulla tavalla. Mutta kun mitään ei tapahtunut, niin lähdimme illalla Helsingin Kätilöopistolle, Ma- rianna kertoo.
Marianna pelkäsi koko matkan pa-
hinta, mutta hän ei halunnut myön- tää sitä itselleen.
−Kättärin henkilökunta on tottunut
siihen, että huolestuneet äidit tulevat tarkistamaan vauvansa tilan. Kätilö sanoikin ensimmäisenä, että eivätkö- hän ne sydänäänet vielä löydy, ja minä toivoin sitä loppuun saakka. Hento sydän oli kuitenkin vaiennut.
18
−Auringonkukka oli täydellinen. Hänellä oli mustat hiukset ja kauniit kasvot. Hän näytti siltä kuin olisi nuk- kunut, Marianna sanoo kyyneleet sil- missään.
Kuolinsyy epäselvä
Marianna joutui synnytyksen jälkeen viettämään tarkkailussa muutaman päivän.
−Olisin halunnut itsekin kuolla, Marianna muistelee tunteitaan suru- uutisen jälkeen. Perhe ei ole vielä saanut tietää lap- sen kuolinsyytä. −Kaksi kolmesta kuolinsyystä jää epäselväksi, mutta ei kai sillä enää mitään merkitystä ole.
Marianna ei onnekseen ehtinyt os- taa lapsellensa juuri mitään tavaroita. −Olen ollut eläinten kanssa niin paljon tekemisissä, että tiesin, että jo- kin voi mennä pieleen. Ajattelin, että uskon kaiken todeksi vasta sitten, kun lapsi on sylissäni, Marianna kertoo. −Juhannusta edeltävällä viikol- la tuli kuitenkin sellainen fiilis, että kaikki sujuu hyvin ja aloin hankkia jotain pientä, Marianna sanoo ja hen- käisee syvään.
Pienet hautajaiset
Ristiäisten sijaan Marianna joutui järjestämään hautajaiset.
−Puhuin monta kertaa ristiäisistä, vaikka tarkoitin hautajaisia. Marianna ei halunnut lapsellensa
tavallista arkkua tai hautakiveä. −Pappi sanoi, että voimme hauda- ta lapsemme vaikka käärinliinoissa. Auringonkukka sai viimeisen leposi- jan samassa valkoisessa pahvilaati- kossa, johon hänet oli laitettu Kätilö- opistolla, Marianna kertoo ja kyyne- leet virtaavat vuolaana hänen poski- aan pitkin.
Mökkirannasta löytyi noin 40 sent- tiä leveä sydämenmuotoinen tum- manharmaan kivi, jossa oli luonnos- taan vaaleanpunainen raita. −Siellä se odotti minua. Vein kiven suunnittelijalle, joka asentaa siihen vielä pronssisen auringonkukan. En halunnut mitään mustaa kiveä, kos- ka meidän pienokaisemme ei ollut synkkä. Perhe piti heinäkuussa pienimuo- toiset hautajaiset.
Marianna Alasen esikoinen syntyi juhan- nuksena kuolleena.