Kymmeniä hirviä kaatanut Pentti ei päässyt hipelöi- mään karhujahdis- sa vielä kiväärinsä varmistinta pois päältä, sillä kontiot olivat pyyntimiehiä ovelampia.
aamu valkenisi.
Herätys kello neljältä sai liiket- tä niveliin ja pian oltiinkin taas asemissa, jonne tuli viestiä nuo- resta karhusta, jonka jäljille koi- rat oli usutettu. Pentti askartelikin tohkeissaan perinteisen ampumatuen karah- kasta. Kuumeista tarkkailua ja hiirenhiljaista odottamista seura- si pitkälti toista tuntia, kunnes kä- vi ilmi, että karhu oli ottanut ”pit- kät” ja tilanne oli ohi, koska koi- ra ei löytänyt erauspennun haju- ja tuoreita hirvenjälkiä vääränään olevassa maastosta. –Ja mie kun jo kerkesin yhen paistinkin mielessäni maustaa! Ja viien minnuutin peijaispuheen- kin suunnitella, kokenut eräjorma veisteli taiston tauottua. Reppu oli lyötävä tällä kertaa pykälään ilman lihakimpaletta ja siitinluuta, mutta karhunpyyn- ti on tuurista paljolti kiinni oleva taitolaji, jota kannattaa kokeilla, vaikkei kontiota nurin saisikaan.
Rankaka- san päällä oli oikea namupas- sipaikka kytätä kon- tiota, joka oli lopulta Penttiäkin ovelampi.