SEISKA ERÄLLÄ Seiska mukana eduskunnan eräkerho KUVAT TIMO KORHONEN TEKSTI HELI SIRVIÖ 23 TUNTIA METSÄSS
Aamun tuloksettoman ensimmäisen ajon jälkeen laavulla mietittiin no- peasti uutta maastoa ja seuraavan passiketjun sijoittumista.
–Olen syntynyt metsästä- jäksi, en- simmäistä karhunkaa- toa jahdan- nut Pentti Oinonen tuumasi.
Eduskunnan eräkerhon puheenjohtaja Pentti Oinonen vei kansanedustajat ensimmäistä kertaa karhujahtiin.
N
urmeksen Eräkartanon majapaikassa tunnelma oli kiihkeän odottava maanan- taiaamuna kello neljä, kun viisi eduskunnan eräkerhon aktiivijä- sentä ja lisäksi paikalliset metsäs- täjät tekivät lähtöä saloille. Havainnoitsijat olivat liikkeellä
jo kahta tuntia aiemmin tutkimas- sa karhujen liikkeitä, mutta puo- lilta öin startannut jahti oli saa- nut metsänkuninkaat karttamaan tienylityksiä, joten jälkihavainto- ja ei tuoreeltaan ollut. Niinpä vie- railua isännöineen Koivurinteen Erän jahtipäällikkö Mauri Piiro- nen määräsi passimiehet ensim- mäisille paikoille vanhasta koke- muksesta.
Lieksassa metsästänyt poruk- 24
ka tankkasi aamupuurot, kahvit ja leivät sisuksiinsa ennen autoi- hin siirtymistä. Koiranohjaajat lähtivät maastoon samoihin ai- koihin. Suunnitelma passiketju- jen sijoittamiselle oli tehty jo edel- lisinä päivinä, joten aamuhämäris- sä mies toisensa jälkeen jätettiin kyydistä mahdollisimman äänettö- mästi omaan passipaikkaansa, jot- ka oli merkattu maastoon tarkas- ti etukäteen.
Ensimmäinen passipäivä
Seiskan toimittajan ensimmäisen aamun passiparina oli kansan- edustaja Reijo Hongisto, joka virit- teli jakkarareppuaan innoissaan kirpeässä syysaamussa ja sihtai- li kiväärillä ampumasektoriansa.
–Ja nyt katsellaan, tuleeko täs- tä tilanne, hirvenkaatajana erityi- sesti kunnostautunut mies kuis- kasi mielissään, kun ensimmäiset haukahdukset kajahtivat tyynessä metsässä auringon noustessa.
Luovuin koiristani
Metsästys on siitä hieno laji, että jahtiporukoissa kaikki ovat samal- la viivalla titteliin tai arvoon kat- somatta. Tässä tapauksessa myös puolueeseen katsomatta, sillä met- sällä kansanedustajatkaan eivät ole tukkanuottasilla kuten istun- tosalissa, vaan letkeä jutustelu ja hyvä yhteishenki vallitsevat erä- miesten keskuudessa. Kaikilla on sama päämäärä, vaikka saalis ei pääasia olekaan. Monelle eränkävijälle koira on paras ystävä.
–Minun oli pakko luopua omista koiristani eduskuntatyön vuoksi. Mäyräkoira ja ajokoira eivät tottu- neet alkuunkaan siihen, että olen poissa viikot. Annoin naapurilleni, joka on kova metsämies, myös kar-
hukoirani, koska koirat ikävöivät minua. Onneksi ne ovat hyvässä kodissa. Monesti ajon jälkeen, kun märkä ja uupunut koira tulee nuo- tiolle, sille juttelee kuin parhaal- le kaverilleen, ensimmäisessä pas- sivuorossa kovaa rytinää selkänsä takaa puskista kuullut Pentti Oi- nonen kertoi.
Ryskeen aiheuttajiksi ilmenivät
hirvet, joita paikallisen seuran alu- eella on erityisen paljon.
Peijaispuhe jäi pitämättä
Ensimmäinen jahtipäivä ei tuotta- nut kaatoa, mutta 17 tuntia met- sässä operoinut sakki ei lannistu- nut, sillä kaatolupia oli jäljellä vie- lä kolme ensimmäisen päivän jäl- keen. Metsässä vietetyn päivän, mais-
tuvan karjalanpaistin ja saunan uuvuttamat eränkävijät hipsivät vähin ääniin omiin punkkiinsa odottamaan seuraavaa aamua, jo- ka valkeni muutaman tunnin ku- luttua. Uudet paikat passiketjuil- le oli mietitty jo valmiiksi, kunhan