Matti irrotteli alkuviikosta pitkästä aikaa omassa kan- tapubissaan ystäviensä Kyöstin (vas.) ja Ollin kans- sa. –Matti on kansanmies, Matin ystävät tokaisivat yh- teen ääneen.
tua jäsenissä ja pääkopassa jo keskikesällä. −Kyllä bändin kitaristi Jussi Niemikin jo varoitteli, että pitäi- si hiljentää keikkatahtia. Minul- la oli vankilan jälkeen kuitenkin niin hirveästi energiaa, että mi- 8
M
atti kertoi kantakapa- kassaan, että ankara keikkatahti alkoi tun-
tä suurempi määrä keikkoja, si- tä parempi. Ei sitä aina osaa las- kea omia voimavarojaan, Matti puntaroi. Keikoille Matti on ajanut aina itse omalla autollaan. −Ja yöllä on ajettu takaisin
kotiin, vaikka tuhannen kilo- metrin päästä. Ja seuraavana päivänä on taas lähdetty uudelle
reissulle. Viina en ole ottanut tä- nä vuonna yhtään. Mutta viime viikonloppuna tuli sellainen olo, että nyt maistuisi, Matti kertoi. −Ei Susanna ole minulta kos-
kaan kieltänyt, ettenkö saisi mennä kaverien kanssa kaljalle. Enkä minä kyllä juhlimisiini ole ikinä lupia kysellytkään, Matti hymähti, ensimmäisen kerran
koko haastattelun aikana. ”En itke perään”
Pitkä raittius ja kova treenaa- minen ovat kuitenkin laskeneet Matin viinansietokykyä siinä määrin, että juhlajuoma humah- ti hattuun odotettua kovemmal- la temmolla. −Minulla paloi pinna ja tu-