TEKSTI CARMEN HEIKKILÄ KUVAT TOMI KAUKOLEHTO JA PESOSTEN KOTIALBUMI
EPILEPSIAA!
Lääki- tys on auttanut Rasmusta, ja hänen keskitty- misky- kynsä on parantunut huimasti. Kuva on vuodelta 2010.
Rasmus on lahjakas liikku- ja. Hän nauttii juoksemisesta, pallon potkimi- sesta, pyöräi- lystä, hiihdosta, kiipeilystä ja pulkkailusta. Myös ratsas- tus on tärkeä harrastus.
Ari-isä ja Tiina-äiti toipuivat nopeasti lapsensa diagnoosin aiheuttamasta järkytyksestä.
Diagnoosi oli kuin pommi
Touhukas Rasmus kailottaa ter- vehdyksensä, kertoilee tärkeä- nä tarinoita ja jutustelee, min- kä ehtii. Hänellä on hyvä päivä, ja Seiskan järjestämä yllätys te- kee siitä suorastaan mahtavan. Rasmuksen pieni Martti Mah- tava -auto on unohtunut päivä- kotiin, mutta Seiskan paketis- ta löytyy suuri kauko-ohjattava Martti Mahtava.
Nähdessään yllätyksen poika vetää henkeä, sitten riemu täyt- tää talon. Pahvista pakettilaatik- koakaan ei saa heittää pois, sillä se on Martin turvapaikka ja au- totalli siltä varalta, että vihainen
puskutraktori suuttuu. Rasmuksen puhe oli alusta al-
kaen viivästynyt, ja neuvolasta annettiin lähete kehitystutki- muksiin. Poika ei ottanut kon- taktia muihin eikä osallistunut toisten lasten lailla tehtäviin. Vuosi sitten lääkäri totesi, että Rasmuksen tilanne on vakava. −Siinä hetkessä tuntui kuin iso näkymätön tsunami olisi vyö- rynyt ylitsemme. Olimme olleet siinä uskossa, että poikamme on terve ja nyt emme tienneet, mi- tä odottaa. Putosimme pommin lailla todella syvään monttuun, mutta rukousten avulla nousim- me nopeasti. Sairaalajakso avasi
silmämme: kaikkien lelujen jou- kosta Rasmus poimi pienimpien lasten, jopa vauvojen lelut.
Valtava muutos
Rasmuksen diagnoosi oli kehityk- sen monimuotoinen häiriö, epilep- sia sekä aistiyli- ja aliherkkyys. Epilepsiakohtaukset ovat sellai- sia, että hän ikään kuin jää haa- veilemaan muutamiksi sekun- neiksi. Tuolloin Rasmukseen ei saa mitään kontaktia, mutta het- ken kulutta hän ”tulee takaisin”. −Tajusin, että ainahan hänellä on kohtauksia ollut, mutta ajat- telin vain hänen olevan välillä poissaoleva ja haaveileva. Mutta
nyt epilepsialääkityksen avulla kaikki on muuttunut dramaatti- sesti. Rasmus on ainokaisemme, eikä vertailukohdetta ole ollut. −Aivan kuin Rasmus olisi herännyt jonkinlaisesta unes- ta, kun lääkitys aloitettiin. Ero on huima, hän ottaa kontaktia muihin, on sosiaalinen ja paljon skarpimpi. Uhmaakin on jo, Tii- na kertoo. Rasmus tietää olevansa rakas- tettu poika.
−Hän julistaa rakkauttaan lä-
heisille, ja me vanhemmat toi- vomme parantumista hänen elä- määnsä. Rasmus on aurinkomme, hän on suuri ja ihana lahja meille.