eiska oli paikalla 19. tammi- kuuta, kun Jukka Jalosen valmentama SKA Pietari kär-
si 2−3 kotitappion KHL:n viime vuo- den mestarille Moskovan Dynamol- le. Muutama päivä myöhemmin SKA haki Moskovasta revanssin nume- roin 1−2.
Ottelun puheenaiheeksi nousi pie- tarilaisten 122-kiloinen laitahyök- kääjä Jevgeni Artjuhin, joka hakka- si häntä takaapäin kiilaamalla tak- lanneen suomalaispuolustajan Jan- ne Jalasvaaran. KHL:n jäähypörs- siä johtava Artjuhin sai yksipuolises- ta tappelusta kolmen ottelun peli- kiellon. –Vasemman silmämunan vaurioi- tuminen, vasemman silmän sidekal- vojen repeytyminen, avohaava pään alueella niskassa. Laitettu neljä tik- kiä, Dyna- mon lääkä- ri kuvaili Ja- lasvaaran vammo- ja Sovetskij Sport -leh- dessä.
SKA Pietarin pelaajien keski-ikä on 26 vuotta, keskipituus 186 senttiä ja -paino 90 kiloa. –KHL:ssä on paljon kovempi tilannenopeus kuin SM- liigassa, Jukka vertasi.
a ja iso vastuu!
ka summasi. Tulos vai matka?
Seuraavana aamupäivänä Jää- palatsin uumenista saapui hiki- pukuun ja tuulipuvun housuihin sonnustautunut mies.
Edellise-
nä päivänä koettu tappio harmit- ti edelleen, mutta valmentajan on katsottava kokonaisuutta, tuloksen taakse. Jukka uskoo joukkueensa olevan matkalla oikeaan suuntaan. –Urheilussa on vaikea erottaa
tulosta ja matkaa toisistaan. Jouk- kueen kanssa tekemäni matka täh- tää aina tulokseen, ja hyvin tehty matka johtaa yleensä hyvään tu- lokseen. Tämä on kuitenkin ala, jossa toimitaan tulos tai ulos -peri- aatteella, joten minun on pakko sa-
noa, että tulos on matkaa tärkeäm- pi, vajaan tunnin pelinomaisen harjoituksen joukkueelleen tappi- on jälkeen vetänyt Jukka pohti. –Mutta vaikka emme saavuttaisi tänä vuonna maksimaalista tulos- ta, ei se tarkoita sitä, että matkam- me olisi ollut huono. Olemme men- neet jo nyt selvästi eteenpäin. Tu- losta ei kannata ajatella päivittäi- sessä tekemisessä. Se on taustalla, se on päämäärä, hän jatkoi.
Erinomaisuus huomattiin
Jukan matka Suomen maajoukku- een ja SKA Pietarin valmentajak- si alkoi toden teolla vuonna 2001, kun hän palasi Suomeen jääkiek- komaailman periferiaan kuuluvis- sa Italiassa ja Englannissa viettä-
miensä vuosien jälkeen. Osoitteek- si tuli Hämeenlinna ja HPK. –Tiesin osaavani asiat, mutta en
voi sanoa, että pidin itseäni erin- omaisena valmentajana HPK:hon päästessäni. Pidin itseäni hyvänä valmentajana, luotin itseeni ja ha- lusin mahdollisuuden. Mutta en ajatellut, että voitan Suomen mes- taruuden ja pääsen maajoukkuee- seen. Ajattelin, että olisi hienoa val- mentaa pari kolme vuotta HPK:ta kohtuullisen hyvin. Jukan pesti HPK:ssa kesti kuusi
vuotta. Seura voitti hänen alaisuu- dessaan ainoan Suomen mestaruu- tensa eikä sijoittunut kertaakaan neljättä sijaa huonommin. Mesta- ruuden lisäksi Jukka ja HPK voit- tivat neljä pronssia.
–Olin onnekas Hämeenlinnassa,
koska työskentelin osaavien hen- kilöiden kanssa. Toimintamme oli parhaimmillaan erinomaista. To- teuttamani filosofia vaatii aikaa. Johtamiseni perustuu luottamuk- seen, ja aito luottamus valmenta- jan ja pelaajien välillä syntyy vain ajan kanssa. Silloin, kun luottamus syntyy ja prosessi saa tarvitseman- sa ajan, toiminta on laadukasta ko- ko ajan. Silloin menestyminen on jatkuvaa. Silloin se ei tule onnen- kantamoisena.