huolehti kun Pek- ka irrotti leikki- kissaa pakkauk- sesta.
Pekka-ukki osti Annan riemuksi pihakeinut, joi- den rungot hän maalasi tytön lempivärillä.
Seiska vei Annalle naukuvan ja muita temppuja tekevän leikkikissan. –Ihana! Tä- mä nukkuu minun vieressä! Meidän oikea Iines-kissa lähti kiertämään maailmaa kolme viikkoa sitten, tomera neiti kertoi.
Pekka kertaa suruviestin saa- mistaan.
Illalla raskaat uutiset oli ker- rottava tietysti Annalle,
jon-
ka Pekka otti syliinsä sohval- le. Hän kysyi, muistaako Anna mitä ketulle tapahtui kirjassa. –Anna kysyi heti, onko äiti kuollut. Sitten alkoi katkera it- ku. Seuraavana päivänä ehdo- tin, että lähtisimme uimahal- liin, niin tyttö saisi muuta aja- teltavaa hetkeksi. Autossa An- na istui vaitonaisena, kunnes kysyi, että ostetaanhan me äi- dille arkku.
Anna sanoo enkeliksi Lapsi on koettanut käsitellä
asian omalla tavallaan. Elä- väinen tyttö on ollut tavallis- ta mietteliäämpi ja vaipunut omiin ajatuksiinsa enemmän. Kun hän aiemmin lauloi vähän väliä, hän ei ole suostunut lau- lamaan mitään edes mummon pyynnöstä.
–Minulta hän kysyy usein il-
taisin, että ”ethän sie koskaan kuole.” Pekka sanoo. –Ja hautajaisissa Anna sit- ten sanoi, ettei äiti ole taivaas- sa ennen kuin hänet on siunat- tu. Hän sanoi, että äiti muut- tuu arkussa enkeliksi, joka sit- ten katsoo häntä pilven reunal- ta, Anne jatkaa.
Elämää mennään päivä ker-
rallaan, ja pää- asia on, että Anna saa ol- la tutussa ja turvallisessa paikassa, iso- vanhempien- sa hoteissa. –Kyllä täs- tä tytöstä saa niin paljon voi- maa, ettei sitä osaa oikein sa- noakaan, Pekka naurahtaa,
kun
tomera neiti tarjo- aa kuvaajalle keksin ”lapalpelipiilakan jäl- kiluuaksi.”