Annan huonee- seen mummo- lassa tuotiin omasta kodista Milla-äidin sänky, jonka tyttö eh- dottomasti halusi säilyttää, samoin kuin sohvan ja nojatuolin, joissa on kuunnellut monet iltasadut.
P
ekka vei tyttärensä Joen- suun keskussairaalaan seuraavana päivänä. Jo sil- loin Milla kärsi niin kovista sel- käkivuista, ettei hän meinannut päästä autoon. –Hän kysyi minulta itkien,
että mitä pahaa minä olen teh- nyt, että syöpä uusiutui? Pekka sanoo itsekin silmäkulmaansa pyyhkien. Seuraavan päivän uusintakoe paljasti syövän uusiutuneen en- tistä aggressiivisempana. Silloin Pekan ja Annen oli pakko esit- tää lääkärille kysymys, joka on jokaisen vanhemman pahin pai- najainen.
–Millan ennustettiin jaksa- 70
van viikosta kuukauteen. An- nan rokote oli saapunut sama- na päivänä, mutta sillä ei ollut enää merkitystä, koska tilanne oli niin epätoivoinen. Lähdimme kiireesti hakemaan Annan pai- kalle, Pekka muistelee.
Milla heikkeni nopeasti
Viimeinkin Anna pääsi äitinsä luo, jonka olo heikkeni nopeas- ti. Anna oli löytänyt kirjastosta Aina ja ikuisesti -nimisen satu- kirjan, jossa kettu kuoli ja kaik- ki eläinystävät pitivät sille hau- tajaisia.
–Luulen, että Anna vaistosi asioiden laidan. Tyttö vaati joka ilta minua lukemaan kirjan hä-
nelle ennen nukkumaanmenoa, Pekka sanoo.
Milla sai pian kipupumpun ja lääkärit sanoivat, että hän voi lähteä käymään kotona tai ka- vereidensa luona, mutta sitä hän ei halunnut musertavan uutisen jälkeen. Pekka vei hänelle tieto- koneen, jolla hän hoiti pankki- asiansa ja samalla allekirjoitti viimeisen toivomuksensa. Hän toivoi vanhempiensa huolehti- van Annasta hänen jälkeensä. –Minulle tai äidilleen Milla ei
näyttänyt luopumisen tuskaan- sa, mutta siskolleen hän oli ker- tonut tarkalleen, minkälaiset hautajaiset hän haluaa. Minä en nähnyt kyyneltäkään hänen sil-
mässään, mutta siskolleen hän oli niitä vuodattanut.
Vierellä yötä päivää
Viimeiset kaksi viikkoa Millan luona oli koko ajan joku per- heenjäsen. Pekka päivisin An- nan kanssa, äiti ja siskot öisin. Viimeisenä aamuna Millaa eni- ten hoitanut hoitaja kertoi poti- laalle, miten kaunis kevätaamu olikaan hänen ajaessa pyörällä töihin. Hengityskatkot alkoivat heti sen jälkeen. Pekka sai vai- moltaan puhelun kaupan kas- salle saapua kiireesti sairaalaan. –Ehdin maksaa ja kävellä au-
tolle, kun Anne soitti uudestaan ja sanoi, ettei ole enää kiirettä,