Arto asuu van- hempiensa entisen kotitalon pihara- kennuksessa.
Pelkistetyn keittiön tärkein kodinkone on kahvin- keitin.
Arto asentaa sähköjä Iva- lon keskustaan saneerat- tavaan uuteen apteekkiin.
Vaatteet oli ladattu nahkaiselle nojatuolille.
A
rto Länsman pujahti sisään piharakennuksen ovesta, vaikka vieressä on tyhjil-
lään Arton äidin perikunnan ja vanhainkodissa asuvan isäpuolen omakotitalo.
−Minusta täällä on mukavampi
asua, Arto kertoi ja suoristi sän- gyllä mytyssä olevan peiton. Huonepalvelu ei ole käynyt asunnossa kuukausiin, ellei jopa vuosiin. Tavaroita, vaatteita, pa- pereita ja tupakantumppeja lojui lattialla, pöydillä ja tuoleilla. −Pystyisitkö itse asumaan tääl- lä? Arto kysyi.
−Olisit nähnyt Johannan il-
meen, kun toin hänet talvella tän- ne ensimmäisen kerran. Hän kut- sui tätä putkaksi.
Asunnossa ei ole edes kylpyhuo-
netta. 42
−Tämä on entinen na-
vetta. Aloimme tehdä ra- kennuksesta veljeni kanssa asuttavaa noin 20 vuotta sit- ten. Poistimme kaikki kalus- teet ja kaivoimme lattian pois. Mutta sitten riitauduimme ja re- montti jäi kesken. Siksi täällä ei ole vessaa, Arto sanoi ja kertoi pe- seytyvänsä päärakennuksessa. Arto korjailee harrastuksekseen
autoja. −Jos joku kaveri tarvitsee moot- tori- ja jarruremonttia, niin kor- jailen niitä tässä pihalla. Viimeksi viikko sitten vaihdoin kaverin au- toon jakopäähihnan, Arto kertoi.
Tulin lomalle ja jäin
Arto on asunut Lapissa vuoden- vaihteesta. Johannalla on tapana syyttää Artoa laiskaksi ja aikaan-
kennustöi-
tä ja toimii talonmiehenä kiinteistöhuol- lossa. −Töitä on riittä-
saa- matto- maksi.
−Minä tulin tänne lomalle puoli vuotta sitten, mutta jäinkin töihin. Arto on työskennellyt samalle työnantajalle jo kymmenen vuotta. −Silloin, kun Anterolla ei ole
tarjota työtä minulle, olen työs- kennellyt muualla. Heinäkuussa tulen taas Helsinkiin töihin.
Töitä riittää Sähkötöiden lisäksi Arto tekee ra-
nyt mukavasti. Täl- lä hetkellä saneeraam- me muun muassa Itellan-
taloon uutta apteekkia, Arto kertoi ja alkoi kuoria sähköjoh- don päitä. −Työaika on kahdeksasta nel-
jään, mutta meillä ei ole ruoka- tunteja, Arto velmuili.
Työpäivä oli vihdoin pulkassa,
ja Arto vaihtoi siviilit päälle. −Nähdään huomenna kahdek-
salta, Arto huikkasi iloisesti kol- legoilleen. −Jos et sitten katoa, työkaverit kettuilivat takaisin.