Fiinu sai tuliaisiksi Seiskan väel- tä pullollisen lämmikettä syysiltoihin.
–Sie taiat olla laulajapoika, Fiinu tenttasi tangokunin- gas Saskaa karaokessa.
−Pitkän ikäni salaisuus on ilo, laulu – ja pari kossunapsukkaa päivässä, 102-vuotias Fiinu kertoo.
K
eski-ikää lähestyvä ystä- väjoukko oli kuullut legen- daarisia tarinoita Ruoko-
lahdella asuvasta Adolfiina Laa- masesta, joka viime kesänä täyt- ti 102 vuotta. Ystäväjoukko päät- ti hakea iloa tasapaksuun elä- määnsä ja kutsutti itsensä ky- lään ihmerouvan luokse. Vastassa oli pieni, pirteä ja kauniisti laittautunut nainen, joka ei näyttänyt juuri vanhem- malta kuin 70-vuotias. −Tervetulloo! Mie oon Fiinu. Äläkääkä teititelkö minnuu, ku miekään en teitittele itteeni van- hempii, Fiinu tervehti tulijoita.
Ei myyty moottorisahaa
Kun Fiinu syntyi vuonna 1910, Suomi eli vielä Venäjän keisari- vallan alla. Hän muistaa kaikki viime vuosisadan sodat vapaus- taisteluja myöten. Evakossakin tuli käytyä. Fiinu oli aina kova tekemään
töitä, päivätyönään hän toimi kansakoulun keittäjänä. Hän on yhä tyrmistynyt siitä, kun me- ni 70-vuotiaana rautakauppaan ostaakseen moottorisahan, mut- ta myyjä ei tohtinut sitä hänelle myydä tämän korkean iän vuok- si.
Fiinu on synnyttänyt neljä
lasta, joista kaksoset kuolivat syntyessään. Lapsista viimei- nen, poika, kuoli viime talvena 85-vuotiaana.
−Oliko se jo niin vanha, Fiinu ällisteli illallispöydässä nuorem- piensa kuunnellessa kunnioitta- vasti mielenkiintoista elämänta- rinaa ja filosofointia. Yksi ilonaihe Fiinulla aikoi- naan olikin, että hän voi vihdoin alkaa elää itselleen, kun lapset ovat jo vanhainkodissa.
Leskenä 40 vuotta
Ei Fiinukaan elämässä ole su- ruitta selvinnyt. Hän jäi leskeksi
40 vuotta sitten. Seemi-miehestä riittääkin kertomista, mies kun oli melkoinen vilperi, mutta ra- kas sellainen.
−En ole Seemin jälkeen uutta miestä ottanut, vaikka tarjokkai- ta on riittänyt. Fiinun oppien mukaan elämässä ei saa olla katkera, eikä ketään pidä haukkua. Suru pitää hauda- ta ilolla ja laulamalla.
−Monesti olen syvyyksiin va-
jonnut, mutta aina pinnalle pul- pahtanut!
Jatkoilla aamuyöhön
Tunnelmallisen ja hilpeän illan päätteeksi, kello kymmenen ai- kaan, Fiinu alkoi vilkuilla sei- näkelloa, koska hänellä oli kiire paikalliseen karaokebaariin, Re- pan Riiheen, ja pelkäsi valomer- kin vilkkuvan. Kuten nuoremmillakin, myös
Fiinulla oli drinkkilasi edes- sään – valkovenäläistä tieten-
kin, mutta ilman kahvilikööriä. Ruskea alkoholi kun pistää nä- rästämään, joten lasissa pitää ol- la puhdasta kossua. Fiinu esitti yleisölleen Eldan- kajärven jää -lauluun itse sanoit- tamansa kappaleen. Kun pöytä- kaverien silmä hetkenkin vältti, oli Fiinu jo tanssimassa valssia kavaljeerin kanssa. Valomerkin jälkeen seurue siir-
tyi jatkoille. Puoli kolmen aikaan aamuyöllä Fiinu päätti, että nuo- remmat jääkööt juhlimaan, hän vetäytyy hetkeksi. Aamulla vir- keä rouva myhäili aamupuuron- sa ääressä, kun kohmeloiset vie- raat kömpivät koloistaan. −Tulkaahan kylään uudes-
taan,
ainakin hautajaisiini. Muistakaa koputtaa arkun kan- teen kolmesti, Fiinu vitsaili. Ei – vielä on paljon opittavaa
Fiinulta. Ensi kesänä tehdään se sovittu kalaretki!