20-vuotias poika ja 60-vuotias isä istuivat alas kiina- laisravin- tolan ikku- napaikoille. Pian tämän jälkeen
poika nousi pöydästä, isä seurasi häntä ja poika am- pui.
Syyttäjä vaatii
isänsä sur- manneelle murhatuo- mion lisäksi rangaistus- ta ampuma- aserikok- sesta ja vaaran aiheuttami- sesta. Kä- räjäoikeus antaa tuomionsa tai välituo- mionsa 4. joulukuuta.
Isänsä surmannut nuorukainen ei kadu tekoaan. −Mun mielestä tämä meni oikeudenmukaisesti, hän sanoi oikeudessa.
H
elsingin käräjäoikeudessa käsiteltiin viime maanan- taina Helsingin ydinkes-
kustassa, Aikatalossa 3. syyskuu- ta tapahtunutta henkirikosta, jos- sa 20-vuotias mies surmasi 60-vuo- tiaan isänsä ampumalla. Syyttäjä vaatii vastaajalle elinkautista van- keusrangaistusta murhasta. Vasta- puoli myöntää tapon mutta kiistää murhan.
Oikeudessa asianomistajien jou- kossa istui myös ampujan isosisko, joka ei vaadi veljelleen rangaistus- ta. Poika ei kadu isänsä surmaa-
mista. −Jos hän teoillaan aiheutti sen,
että halusin ampua itseni, niin hän ansaitsi kuoleman. Hän ei ottanut vastuuta käytöksestään eikä mis- tään, syytetty sanoi oikeudessa.
Vaikea suhde isään
Syytetty kertoi oikeudessa sur- man taustalla olleen kaksikon väli- nen vaikea suhde, psyykeongelmat ja ahdistus. Poika syytti isäänsä omistaan ja perheensä vaikeuksis- ta. Poika maalasi oikeudessa isäs- tään dominoivan ja välinpitämättö- män kuvan.
−Isä tykkäsi riehua ja vaikeut- ti asioita. Kaikki johtuu isästä, poi- ka kertoi ja viittasi myös oikeuden salaisiksi julistamiin, pojan ja isän välisiin kiivashenkisiin tekstivies- teihin.
Yleisurheilua harrastaneen po- jan jalkakivut vaikuttivat merkit- tävästi huonoihin väleihin. Syytet- ty määrättiin kipujen takia urhei- lukieltoon ja yleisurheilu jäi. Hän harrasti myöhemmin nyrkkeilyä mutta lopetti sen jalkakipujen ta- kia 18-vuotiaana vuonna 2010.
−Isä tykkäsi viedä minut yleisur- heiluun, mutta treenit olivat liian kovia. Hän lenkkeilytti minua pit- kiä matkoja, monia kilometrejä har- joitusten lisäksi. Harrastin yleisur- heilua 8−12-vuotiaana. Miksi hän ei kuunnellut ja uskonut, kun sanoin, että olen väsynyt? Isä ei suostunut ottamaan vastuuta. Asiat voi unoh- taa, kun sovitaan.
”Raivoni patoutui”
Syytetyn jalkakivut pahenivat kah- den viime vuoden aikana. Hän viet- ti surmaa edeltäneet reilut kolme kuukautta lähinnä kotonaan. Sosi- aalinen elämä oli Facebookissa, jos- sa hän piti yhteyttä myös isäänsä. Syytetyn äiti ja sisko järjestivät hä- net Jorvin sairaalaan 12. elokuuta huolestuttuaan hänen psyykkisestä tilastaan ja totaalisesta väsymyk- sestään. Sairaalassa hänen ei kat- sottu tarvitsevan välitöntä hoitoa. −Raivoa oli joka ikinen päivä.
Ajattelin, että kun lyön itseäni, niin lyön isää. Raivoni patoutui, psyko- logillakin käynyt syytetty sanoi. Syyttäjä Kimmo Virtanen keskit- tyi oikeudessa muun muassa sur-
Syytetty esiintyi oikeudessa rau- hallisesti. Hänen isosiskonsa, jonka yhteyden- oton jälkeen isä suostui koh- talokkaaseen tapaamiseen, ei vaadi veljelleen rangaistusta. Puolustus esitti syytetyn lähettä- mistä mielentila- tutkimukseen.
maamispäätöksen ajankohtaan. Syytetty kertoi esitutkinnassa päät- täneensä surmapäivän aamuna, et- tä surmaa joko itsensä tai isänsä. Oikeudessa hän sanoi, että ajatuk- set isän surmaamisesta voimistui- vat kolme neljä tuntia ennen ampu- mista. Päätös syntyi pöydässä. −Minulla oli aamulla sellainen
olo, että menen Lauttasaareen met- sään ja ammun itseni. Junamatkal- la Helsinkiin mietin, että olen lii- an nuori. Jos tuon isän pamauttaisi. Poika ja isä näkivät sattumal-
ta Stockmannin edessä ja lähtivät Grand Shanghai -ravintolaan. Ra- vintolassa poika lähti wc:n suun- taan, mutta isä lähti perään. Poika meni paniikkiin, kaivoi aseensa ki- taralaukustaan ja ampui kahdesti. −Kai hän aavisti tai vaistosi, et- tä minulla on ase. Hän lähti tule- maan kohti kuin mammutti. Am- muin häntä kahdesti. Muistan, et- tä hän kaatui. Ammuin häntä vie- lä päähän ja henkitorven kohdalle.
TEKSTI PAAVO NURMI KUVAT TIMO KORHONEN JA SEISKAN ARKISTO