UHKOT!
Jorma Toivonen on laihtunut 15 kiloa keuhkofib- roosiin sairastut- tuaan. Hän ei voi lähteä kodistaan ilman lisähap- pipulloaan ja happiviiksiä.
le, että tilaa aika lääkärille, Jorma kertaa. Jorma ohjattiin Nummelan ter- veysasemalta Lohjan sairaalaan. −Kun ylilääkäri kertoi minulle taudinkuvan ensimmäisen kerran, en oikein tajunnut, mitä hän sanoi. Vasta seuraavalla käynnillä taju- sin, että hetkinen, hänhän lukee minulle madonlukuja. Silloin ym- märsin, että tämä sairaus johtaa vain yhteen lopputulokseen, eikä sen etenemistä voi pysäyttää, Jor- ma sanoo vakavana.
Koko ajan lisähappea
Jorma tekee kummankin kämme- nensä etusormilla ja peukaloil- la pienet ympyrät, joilla hän ha- vainnollistaa keuhkojensa toimivi- en osien kokoa. Vain nämä pienet toimivat alueet, alle 20 prosent- tia Jorman keuhkoista, päästävät
happea vereen. Jorma myöntää, et- tä puskista tulleen sairauden ra- juus on yllättänyt, vaikka hän tie- dostaa ja tunnustaa pitkäkestoisen tupakointinsa haittavaikutukset. −Sairastumiseni jälkeen käytin vain liikuntahappea, mutta nyt joudun käyttämään koko ajan li- sähappea. Taudinkuva on sellai- nen, että se voi edetä pitkään ta- saisesti, mutta yhtäkkiä saattaa tulla iso romahdus. Pystyn ole- maan ihan hyvin kotona, kunhan olen tämän 15-metrisen happilet- kun päässä, Jorma sanoo ja potkai- see letkua jalallaan. Jorma viettää nyt suuren osan päivästä olohuoneen ruskealla sohvallaan televisiota katsellen ja kannettavaa tietokonetta käyt- täen. Sairastuminen on tarkoitta- nut luopumista ja − sosiaaliselle miehelle hieman yllättäen − myös
yksinäisyyttä. Vastaanottohoita- jana työskentelevä Marita-vai- mo on päivät poissa pariskunnan Nummelan-kodista, eivätkä Jor- man vanhat kaverit ole yhtä aktii- visia kuin ennen hänen sairastu- mistaan. −Se on vekkulia hommaa, et-
tä kaverit vähenevät sairastumi- sen myötä. Ehkä sairastuminen vaikuttaa sillä tavalla, etteivät kaverit osaa tai uskalla enää pu- hua kanssani normaaleista asiois- ta. Kyllä minä sen ymmärrän, sil- lä elämäni ei ole enää normaalia. Onneksi Jani käy välillä päivisin morjestamassa minua. Puhumme elämästä ja asioista, mutta emme pidä meteliä niistä keskusteluista. Toisinaan taas hyppään lisähappe- ni kanssa auton rattiin, kurvailen pitkin kyliä ja odotan soittoa.
Happirikas- tepulloon mahtuu 37 litraa happea. Se riittää Jormalle noin puo- leksitoista viikoksi.
Krooninen sairaus, joka arpeuttaa keuhkot
K
euhkofibroosi tarkoittaa keuh- kojen sidekudoistumista: keuhkokudos korvautuu vähi- tellen sidekudoksella. Tämä aihe- uttaa ärsytystä, mikä ilmenee pit- käaikaisena, kuivana yskänä. Side- kudoistumisen edetessä keuhkojen kyky hapettaa verta heikkenee, mi- kä ilmenee pahenevana hengenah- distuksena. Keuhkofibroosi voi syn- tyä itsestään tai ulkoisten tekijöi- den (kvartsipöly tai asbesti) aihe- uttamana.
Itsesyntyistä keuhkofibroo- sia (IPF) kutsutaan idiopaattiseksi keuhkofibroosiksi. Se on krooninen ja progressiivinen keuhko- sairaus, jonka alkusyytä ei tunneta. Sillä on kuitenkin jokin yhteys mui- hin sidekudossairauksiin. Itsesyn- tyiseen keuhkofibroosiin ei voi elin- tavoilla tai itsehoidolla vaikuttaa, eikä keuhkokudoksen muuttumista arpikudokseksi voida kumota. Sai- raus paljastuu tavallisessa keuhko- jen röntgenkuvauksessa. Diagnoo- si varmistetaan ohutleikekerros- kuvauksella. Kudoksen muuttumi- nen ei oireile, ennen kuin keuhkois- sa on niin paljon arpikudosta, että se vaikuttaa vakavasti hengittämi- seen. Hoitona käytetään usein kor- tisonihoitoa, solunsalpaajia ja mah- dollisesti keuhkonsiirtoa. Itsesyntyinen keuhkofibroosi on
harvinainen sairaus, jota sairas- taa Suomessa noin kaksi henkilöä tuhatta kohti. Sairaus on yleisem- pi miehillä kuin naisilla. On arvioi- tu, että Euroopan unionissa diagno- soidaan noin 30 000−35 000 uutta IPF-tapausta vuosittain. Diagnoosin saavien keski-ikä on 65 vuotta. Lähteet: Terveyskirjasto ja inter-
mude.fi
OLEN LÄHTÖ- VALMIUDESSA!
29
Page 1 |
Page 2 |
Page 3 |
Page 4 |
Page 5 |
Page 6 |
Page 7 |
Page 8 |
Page 9 |
Page 10 |
Page 11 |
Page 12 |
Page 13 |
Page 14 |
Page 15 |
Page 16 |
Page 17 |
Page 18 |
Page 19 |
Page 20 |
Page 21 |
Page 22 |
Page 23 |
Page 24 |
Page 25 |
Page 26 |
Page 27 |
Page 28 |
Page 29 |
Page 30 |
Page 31 |
Page 32 |
Page 33 |
Page 34 |
Page 35 |
Page 36 |
Page 37 |
Page 38 |
Page 39 |
Page 40 |
Page 41 |
Page 42 |
Page 43 |
Page 44 |
Page 45 |
Page 46 |
Page 47 |
Page 48 |
Page 49 |
Page 50 |
Page 51 |
Page 52 |
Page 53 |
Page 54 |
Page 55 |
Page 56 |
Page 57 |
Page 58 |
Page 59 |
Page 60 |
Page 61 |
Page 62 |
Page 63 |
Page 64 |
Page 65 |
Page 66 |
Page 67 |
Page 68 |
Page 69 |
Page 70 |
Page 71 |
Page 72 |
Page 73 |
Page 74 |
Page 75 |
Page 76 |
Page 77 |
Page 78 |
Page 79 |
Page 80 |
Page 81 |
Page 82 |
Page 83 |
Page 84 |
Page 85 |
Page 86 |
Page 87 |
Page 88 |
Page 89 |
Page 90 |
Page 91 |
Page 92 |
Page 93 |
Page 94 |
Page 95 |
Page 96 |
Page 97 |
Page 98 |
Page 99 |
Page 100 |
Page 101 |
Page 102 |
Page 103 |
Page 104 |
Page 105 |
Page 106 |
Page 107 |
Page 108 |
Page 109 |
Page 110 |
Page 111 |
Page 112 |
Page 113 |
Page 114 |
Page 115 |
Page 116 |
Page 117 |
Page 118 |
Page 119 |
Page 120 |
Page 121 |
Page 122 |
Page 123 |
Page 124 |
Page 125