Timo T.A. Mikkonen jaksaa taistella PUHEKYKYNI!


Timo T.A. kärsii pahasta spasti- suudesta eli lihasjäykkyydestä. Esimerkiksi vasemman käden sormet ovat kääntyneet kove- riksi. –Kivut ovat kovat, mutta siedettävät, Timo itse sanoo.


−Tästä tykkään, Timo T.A. Mik- konen sulaa hy- myyn, kun Nina- vaimo suutelee hellästi poskelle. Perhe kertoo, että kevättalvi on ollut raskas: ambulansseissa on kuljettu koko perheen voimin.


sotaan sitten uusiksi, kun ja jos pääsemme 70-vuotispäiviä suun- nittelemaan.


Lapsemmekin oireilevat


Nina myöntää, että turnausvä- symys on iskenyt, mutta ”onnek- si Timon mieli on myönteinen”. −Minä ja pojat olemme vai- heessa, jossa masennus on pääl- limmäinen tunne. Elämämme on niin monimutkaista ja toi- saalta puuduttavaa, että se syö kaiken energian ja ilon. Olemme poikien kanssa sairastelleet ku- kin vuorollamme ja toisinaan yh- tä aikaa. Vitsailemme, että am- bulanssihenkilöstö on käynyt enemmän meillä kuin kotonaan,


sillä heitä on tarvittu Timon li- säksi myös Matiakselle ja minul- le. Matiaksen kuusivuotiaana al- kaneet paniikkihäiriökohtaukset ovat lisääntyneet paineiden kes- kellä, Nina kertoo.


−Mikaelin kanssa on juostu lääkäreiden ja terapioiden väliä. Lievän masennuksen, Asperge- rin oireyhtymän ja tarkkaavai- suushäiriön lisäksi hänellä on il- meisesti astma. Itselläni reistaa paksusuoli, ja vietinkin yhden viikonlopun sairaalassa. Saim- me makoisat naurut, kun ambu- lanssi tuli ja makasimme Timon kanssa vierekkäin tuskinemme ja kuski kysyi: ”Kumpi onkaan potilas?”


Olen kyllästynyt itseeni


Ninaa kalvaa edelleen riittämät- tömyyden tunne. −Minun olisi oltava turvalli- nen olkapää pojille, vaimo ja ai- kaansaava omaishoitaja Timolle, siivooja ja yleiskone kodissam- me, sihteeri ja toimitusjohtaja. Olen kyllästynyt itseeni ja jat- kuvaan väsymykseen ja unetto- muuteen. Aineenvaihduntani on aivan sekaisin ja niveliä särkee. En jaksaisi passata ja tavata ke- tään. Apinanraivolla pakotan it- seni sosiaalisiin tilanteisiin, ett- en vajoaisi syvemmälle masen- nukseen ja että pojilla olisi niin normaali elämä kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista, Ni-


na sanoo. −Jatkuva vieraiden ihmisten läsnäolo kodissamme on myös stressaavaa. Mutta se on välttä- mätöntä Timon kuntouttamisen vuoksi ja antaa minulle mahdol- lisuuden käydä asioilla. Timo T.A. puuttuu puheeseen ja kehuu perheensä tukea. −Olen joka päivä kiitollinen sekä Ninalle että pojillemme. En pelkää kuolemaa. Se on osa elä- mänkaarta.


MATIAS YLLÄTTÄÄ TYTTÖNÄ!


7


Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35  |  Page 36  |  Page 37  |  Page 38  |  Page 39  |  Page 40  |  Page 41  |  Page 42  |  Page 43  |  Page 44  |  Page 45  |  Page 46  |  Page 47  |  Page 48  |  Page 49  |  Page 50  |  Page 51  |  Page 52  |  Page 53  |  Page 54  |  Page 55  |  Page 56  |  Page 57  |  Page 58  |  Page 59  |  Page 60  |  Page 61  |  Page 62  |  Page 63  |  Page 64  |  Page 65  |  Page 66  |  Page 67  |  Page 68  |  Page 69  |  Page 70  |  Page 71  |  Page 72  |  Page 73  |  Page 74  |  Page 75  |  Page 76  |  Page 77  |  Page 78  |  Page 79  |  Page 80  |  Page 81  |  Page 82  |  Page 83  |  Page 84  |  Page 85  |  Page 86  |  Page 87  |  Page 88  |  Page 89  |  Page 90  |  Page 91  |  Page 92  |  Page 93  |  Page 94  |  Page 95  |  Page 96  |  Page 97  |  Page 98  |  Page 99  |  Page 100  |  Page 101  |  Page 102  |  Page 103  |  Page 104  |  Page 105  |  Page 106  |  Page 107  |  Page 108  |  Page 109  |  Page 110  |  Page 111  |  Page 112  |  Page 113  |  Page 114  |  Page 115  |  Page 116  |  Page 117  |  Page 118  |  Page 119  |  Page 120  |  Page 121  |  Page 122  |  Page 123  |  Page 124  |  Page 125