Aavesärkyä voi kokeilla
A
mputoidussa tai onnetto- muudessa menetetyssä raajassa voi tuntua niin sa-
nottua aavesärkyä. Se tulkitaan usein aivokummajaiseksi, jol- le ei ole hyvää selitystä. Aavesä- rystä eivät kärsi kaikki raaja-am- putoidut. Tukholman Karoliinisessa ins- tituutissa on opittu jäljittelemään aavesärkyä. Sen voi kokea kuka vain. Terveen henkilön raaja kät- ketään varjostimen taakse, missä siihen kohdistetaan kivulias är- syke. Samalla raajan omistajalle näytetään kivuliaan näköisiä is- kuja näkyvissä olevaan tyhjään tilaan. Jostain syystä koehenkilöt projisoivat piilossa olevaan raa- jaan kohdistetut ärsykkeet ikään kuin edessä olisi näkymätön raa- ja. Tempun väitetään jäljittelevän todellista aavesärkyä onnistu- neesti. (Journal of Cognitive Neu- roscience)
Toukat tulevat! E
nnen antibioottien aikaa haavojen hoidossa käytettiin laa- jasti Euroopassa toukkia, mahdollisesti myös Suomessa. Nyt tapa on tulossa takaisin. Lääkärien valvonnassa tapahtuvaa
haavojen ”toukittelua” on kokeiltu hyvällä menestyksellä ainakin Ranskassa, Hollannissa ja Britanniassa. Ja hoito sisältyy muun muassa USA:n jalkaväen kenttälääkintäoppaaseen. Kuollutta ku- dosta syövät toukat tekevät tarkkaa työtä poistaessaan elinkel- vottoman kudoksen. Ne tekevät jopa tarkempaa työtä kuin haa- voja hoitavat kirurgit. Antibioottien resistenssin yleistyessä alkaa olla pula hoitokei-
noista. Siksi toukat ovat tervetulleita meillekin, vaikka hoito ei kovin miellyttävältä kuulostakaan. (Archives of Dermatology)
Yliaktiivisia ahvenia oksatsepamilla
R 52
auhoittavien lääkkeiden yleistyminen on innostanut tut- kimaan niiden vaikutuksia luontoonkin. Uumajan yliopis- tossa annettiin ahvenille oksatsepamia, joka on yleises- ti käytetty Diapamin sukulaisaine. Sitä käytetään väärin Suo- messakin paljon.
Ruotsalaisahvenet villiintyivät ja kävivät pelottomiksi, kun niiden uimaveteen pantiin hitunen oksatsepamia. Tulos on alustava ja ennakoi ehkä muutoksia kalojen käyttäytymiseen, kun otetaan huomioon, että vesistöön päätyy muitakin lääke- jäämiä. (Foskining & Framsteg)
Telomeerit kertovat elinpäivät
T
elomeerit ovat kro- mosomigeeni- en DNA:n ”häntä-
osia”, tarkemmin sanot- tuna niitä suojaavia pro- teiineja. Telomeerit ly- henevät iän karttuessa, ja niiden pituudesta voisi melkein päätellä, kuin- ka paljon biologista ikää on jäljellä. Tutkijat ovat myös to- denneet, että aivastelu ja vilustuminen yleistyvät telomeerien lyhentyessä. Ehkä voisi sanoa, että telomeerien pituus ku- vaa jäljellä olevaa elin- voimaa, ellei suorastaan elinpäiviä. Telomeereis- tään kannattaisi siis pi- tää huolta, jos vain tie- täisi miten. (JAMA)
ääketehdas Roche on vihdoin, painos- tuksen jälkeen, suostunut raottamaan in- fluenssalääkkeensä oseltamiviirin (Ta- miflu) tutkimustuloksia, joita on jostain syys- tä piiloteltu pitkään. On arveltu, että yksi syy tä- hän voisi olla kilpailevan yrityksen GlaxoSmithKlinn päätös valottaa flunssalääkkeensä tsanamiviirin (Re- lenza) tietoja. Lääkkeet ovat taas ajankohtaisia, koska Kiinas- ta kantautuu tietoja kaikkein pahimman influenssa- tyypin, niin sanotun lintuinfluenssan, leviämisestä. Si- tä ei ole onneksi tavattu meillä, mutta varuillaan pitää olla. Onhan Suomeenkin tiettävästi ostettu varmuu- den vuoksi varastoon suuria määriä Tamifluta. (BMJ)
verhoa raotetaan L
Tamiflun
Paha rasva, heikot siemenet
S
iementen laatu on ollut jo kau- an tutkijoiden kiinnostuksen kohde. Sitä pohditaan taas Duodecim-lehden Mitä nyt -sivuilla. Uusi jenkkitutkimus toteaa siemen- nesteen heikommaksi tyydyttyneitä rasvoja kuin omega-3-rasvoja syö- villä. Niin ajatellaan Tanskassakin. Kun vertailuun otettiin hyvin sikiä- vät kanit, todettiin kolesterolirasvai- sen ruoan heikentävän niiden sie- mennestettä. Oliiviöljyllä ei ollut sa- maa vaikutusta. Kirjoittaja pohtii, miksi Itä-Suo- messa sikisi ennen paljon lapsia, vaikka ruoka oli rasvaista.
Page 1 |
Page 2 |
Page 3 |
Page 4 |
Page 5 |
Page 6 |
Page 7 |
Page 8 |
Page 9 |
Page 10 |
Page 11 |
Page 12 |
Page 13 |
Page 14 |
Page 15 |
Page 16 |
Page 17 |
Page 18 |
Page 19 |
Page 20 |
Page 21 |
Page 22 |
Page 23 |
Page 24 |
Page 25 |
Page 26 |
Page 27 |
Page 28 |
Page 29 |
Page 30 |
Page 31 |
Page 32 |
Page 33 |
Page 34 |
Page 35 |
Page 36 |
Page 37 |
Page 38 |
Page 39 |
Page 40 |
Page 41 |
Page 42 |
Page 43 |
Page 44 |
Page 45 |
Page 46 |
Page 47 |
Page 48 |
Page 49 |
Page 50 |
Page 51 |
Page 52 |
Page 53 |
Page 54 |
Page 55 |
Page 56 |
Page 57 |
Page 58 |
Page 59 |
Page 60 |
Page 61 |
Page 62 |
Page 63 |
Page 64 |
Page 65 |
Page 66 |
Page 67 |
Page 68 |
Page 69 |
Page 70 |
Page 71 |
Page 72 |
Page 73 |
Page 74 |
Page 75 |
Page 76 |
Page 77 |
Page 78 |
Page 79 |
Page 80 |
Page 81 |
Page 82 |
Page 83 |
Page 84 |
Page 85 |
Page 86 |
Page 87 |
Page 88 |
Page 89 |
Page 90 |
Page 91 |
Page 92 |
Page 93 |
Page 94 |
Page 95 |
Page 96 |
Page 97 |
Page 98 |
Page 99 |
Page 100 |
Page 101 |
Page 102 |
Page 103 |
Page 104 |
Page 105 |
Page 106 |
Page 107 |
Page 108 |
Page 109 |
Page 110 |
Page 111 |
Page 112 |
Page 113 |
Page 114 |
Page 115 |
Page 116 |
Page 117 |
Page 118 |
Page 119 |
Page 120 |
Page 121 |
Page 122 |
Page 123 |
Page 124 |
Page 125