Viime äitienpäivänä surmatun Eerikan siunaustilaisuus järjestettiin Mikaelin- kirkossa Helsingin Kontulassa.
”Tieto murhaajien lapsesta tuntuu pahalta”
E
Eerika haudattiin Itä-Helsingissä sijaitsevalle hau- tausmaalle.
tensuojeluilmoitusta sen jälkeen, kun Eerika oli siirtynyt asumaan isälleen. Myös naapuri Puotilas- sa, Eerikan koulu ja tapaamis- paikkamme tekivät ilmoituksia. Näistä piirustuksistakin aistii ty- tön ahdistuksen, Susanna sanoo vihkoa selatessaan. Susannan hälytyskellot alkoi- vat soida kaksi vuotta sitten hä- nen ja Eerikan valvotussa tapaa- misessa, kun hän huomasi Eeri- kan hiusten ohentuneen selvästi. Kaljut kohdat ovat selvästi näh- tävillä myös seuraavana syksy- nä otetussa ensimmäisen luokan koulukuvassa. −Eerika alkoi itkeä, kun huo- masin hänen hiuksensa. Rupesin itsekin itkemään ja ajattelin, et- tei tämä voi olla totta. Minä en koskaan edes tukistanut Eeri- kaa, mutta tämä nainen oli repi-
nyt hiukset hänen päästään. Voi hyvänen aika, Susanna sanoo su- rullisena. Eerika väitti äidilleen, että hä- nen poskissaan olleet mustel- mat olivat tulleet sählypallosta. Mustelmien lisäksi Susanna pa- ni valvotuissa tapaamisissa mer- kille verinaarmut ja raapimisjäl- jet tyttärensä kasvoissa ja nis- kassa. Eerika pyysi, ettei äiti ky- selisi. Susanna ilmaisi huolensa kuitenkin selvästi. Äidistä tun- tuu, ettei häntä otettu tosissaan. −Olenko sitten niin tyhmän kuuloinen, vai mistä se johtui? Luuliko lastensuojelu, että kek- sin ja kuvittelen Eerikan hädän? Mielestäni tässä tapauksessa ei keskitytty Eerikan oikeaan kär- simykseen vaan epäolennaisuuk- siin – kuten siihen, että Eerikan kärsimyksestä kertoi hänen huol-
erikan äiti sai maaliskuun alussa tietää, et- tä hänen tyttärensä murhasta tuomittu Sirpa Laamanen synnytti viime syksynä vankilassa. Ilta-Sanomat uutisoi asiasta viime viikonloppuna. −Tuntuu pahalta, että hän on saanut lapsen sen
jälkeen, kun hän on murhannut minun tyttäreni. Hän oli raskaana tehdessään ne asiat Eerikalle. Mi- nua säälittää myös tämän lapsen puolesta, Susan- na sanoo.
tajuudestaan luopunut äiti. Kyl- lä äiti tuntee lapsensa ja vaisto- aa tällaiset asiat, Susanna sanoo. −On aivan sama, mitä lasten- suojelu ajattelee ja mitä heille on kerrottu minusta. Se on yhden- tekevää. Oli kyse lapsesta. Hei- dän tehtävänsä on suojella las- ta. Minä jouduin hakemaan kä- räjäoikeudesta oikeuttani suojel- la häntä ja olla taas hänen äitin- sä, hän jatkaa.
Miksi?
Vilja Eerika Tarkki menehtyi äi- tienpäivän aamuyönä 12. touko- kuuta 2012. Hänet oli palautettu Meripihan perhetukikeskukses- ta isälleen ja tämän naisystävälle 51 päivää aikaisemmin. Hän kuo- li tukehtumiseen ja stressireakti- oon. Hänen vartalostaan löydet- tiin kuoleman jälkeen 89 ulkoista
väkivallan merkkiä. Hänen huol- tajuusasiaansa käsiteltiin kuole- maa edeltäneellä viikolla Helsin- gin käräjäoikeudessa. Kuolemaa seuranneella viikolla asiaan olisi tehty sovitteluratkaisu.
−Ehkä Eerikan lyhyen elämän
tehtävä oli herättää täällä... jo- tain. Ehkä hänen tehtävänsä oli kärsiä. Hän oli tosi vahva ja iha- na tyttö, jonka kokemasta vää- ryydestä on toivottavasti suuri hyöty muille lapsille. Mutta ei se minua lohduta. Kysyn jatkuvasti, miksi tämän piti tapahtua juuri Eerikalle? Olen surullinen ja vi- hainen. Olen katkera niitä koh- taan, jotka tekivät tämän hänel- le. Katkeruus on päällimmäinen tunteeni. Ja ikävä Eerikaa koh- taan.