8-vuotiaan Eerikan surma


E


erikan pari päivää aikai- semmin antamat äitien- päiväkortit ja -piirustukset olivat keittiönpöydällä. Oli lauan- taiaamu, äitienpäivä, ja Susanna- äiti teki aamutoimiaan rivitalo- asuntonsa yläkerrassa. Susanna kuuli ovikellon soivan, mutta vie- raat olivat jo lähteneet, kun hän ehti ovelle. Sitten soi puhelin. Po- liisi soitti. He eivät voineet kertoa asiaansa puhelimitse. −Arvasin, että Eerikalle on ta- pahtunut jotain, Susanna muis- telee.


Susanna lähti kävelemään ly- hyen matkan päähän oman äitin- sä luokse ja pyysi poliiseja saapu- maan sinne. Hän tapasi poliisit jo äitinsä kotitalon parkkipaikal- la. Poliisit halusivat kertoa asian sisällä. −Kysyin, onko tyttäreni kuol-


lut. Sitten tuli kriisiapu. En muis- ta muuta siitä äitienpäivästä. Loppupäivä meni ihan sumussa.


Elän minuutin kerrallaan


Samaa sumua, surua ja ahdistus- ta on jatkunut viime toukokuus-


Murhatuomiot eivät lohduta OLEN KATKE


Kahdeksanvuotiaana surmatun Eerikan äiti taisteli oikeudestaan olla vanhempi ja suojella tytärtään. –Eerika oli onnellinen luonani, hän puolustautuu.


ta tähän päivään saakka. Eeri- kan surmaajien viime tiistaina saamat elinkautiset vankeus- rangaistukset eivät helpota äi- din oloa, mutta Susanna myön- tää tuomioiden olevan tärkeä etappi hänen ja Eerikan velipuo- len eheytymisessä. Susanna ku- vailee vointiaan todella huonoksi. −Minulla on ollut niin vaike- aa Eerikan kuoleman jälkeen, että ihmettelen, miten olen vie- lä hengissä. Elän minuutin ker- rallaan. Minusta tuntuu, että jäin Eerikan kuoleman jälkeen yksin. Kuoleman jälkeen alkanut hoito- suhteenikin keskeytyi, koska en pystynyt käymään kaikissa ta- paamisissa. En vain kyennyt me- nemään paikalle. Se, mitä on ta- pahtunut, tuntuu ylivoimaisen raskaalta, Susanna sanoo.


Romahdin ja hain apua


Nämä tapahtumat saivat alkun- sa 2000-luvun alussa, kun Susan- na tapasi ravintolassa pieniko- koisen, itseään hieman nuorem- man ja ahkerasti karaokessa lau- laneen Touko Tarkin. Hän tunsi


miehen entuudestaan yhteisen tutun kautta. Heistä tuli paris- kunta reilu vuosikymmen sitten, ja Eerika syntyi vuonna 2004. −Tai voiko sitä suhteeksi sanoa, kun toinen ryyppäsi ja saattoi ol- la reissuillaan jopa kaksi viikkoa. Minä halusin pelastaa hänet. Se oli vaikeaa aikaa, ja odotin Eeri- kaa tavallaan yksin. Mies ei pääs- syt seuraamaan edes tyttärensä syntymää. Olin tyhmä, kun pi- din huolta tuollaisesta henkilös- tä. Jos saisin tehdä päätöksen nyt uudestaan, jättäisin hänet ja huo- lehtisin vain lapsistani. En tekisi sellaista virhettä enää eläessäni, Susanna kertaa.


Susanna jätti Eerikan isän, kun tyttö oli puolivuotias. Hän kertoo eron tapahtuneen Tarkin jäätyä kiinni seksuaalirikokses- ta, josta tämä sai myös ehdolli- sen tuomion. Susanna haki tuol- loin miehelle lähestymiskieltoa mutta perui pian hakemuksensa. −Silloin romahdin ja hain koti- palvelulta apua. Tarvitsin sään- nöllistä tukea. Se oli pääosin henkistä tukea ja konkreettista apua. Saatoimme pestä ja tam- pata mattoja sekä siivota yhdes- sä kotipalvelun työntekijän kans- sa. Ei pidä paikkaansa, että Eeri- kasta olisi pitänyt kantaa huolta kuuden kuukauden iästä saakka. Painotan, että Eerika voi tuolloin ihan hyvin. Minulla ja lapsillani ei ollut hätää.


Paras aika


Eerikan murhan oikeudenkäyn- nissä tytön lapsuudesta annettiin kuitenkin onneton kuva. Syyttä- jä Eija Velitski sanoi, että Eeri- ka eli elämänsä ainoan onnelli- sen jakson Meripihan perhetu- kikeskuksessa Helsingissä. Nel- jä kuukautta kestänyt arviointi- ja avohuoltojakso päättyi maalis- kuussa 2012. Susanna on eri mieltä, vaikka hän pitääkin avohuoltoa tärkeä- nä vaiheena Eerikan elämässä. Sen aikana katosivat muun mu- assa tytön väitetyt käyttäytymis- häiriöt. Susannan mukaan Eeri- ka purskahti itkuun, kun hänet päätettiin kotiuttaa Meripihas- ta isälleen. Tyttö olisi ollut mie- luummin laitoksessa.


Susannan mukaan tyttö oli kuitenkin onnellisimmillaan ko- tona äitinsä ja velipuolensa kans- sa.


−Eerika oli kotona asuessaan


reipas, iloinen, eläväinen, huumo- rintajuinen ja hirveän kova teke- mään. Meillä oli lämpimät ja hy- vät äidin ja lapsen välit. Hänel- lä oli paksut, kauniit hiukset ja nätit vaatteet. Hänen paras ys- tävänsä asui samassa pihapiiris- sä, ja tytöt olivat kuin siskoksia. He pitivät kotipihallamme muun muassa kioskia, josta kauppasi- vat


tekemiään hiekkakakkuja, Susanna muistelee.


H


”Tämä on kuin kauhuelokuvasta”


elsingin käräjäoikeus tuo- mitsi tiistaina 19. maalis- kuuta antamassaan päätök-


Touko Tarkki sai elinkautisen vankeusrangaistuksen tyttärensä murhasta.


6


Myös Eerikan isän naisystävä Sirpa Laamanen sai elinkautisen.


sessä Touko Tarkin, 36, ja Sir- pa Laamasen, 48, elinkautiseen vankeusrangaistukseen murhas- ta. Heidän uhrinsa oli Touko Tarkin 8-vuotias tytär Eerika. Tarkki tuo- mittiin myös pahoinpitelystä ja va- paudenriistosta. Laamasen syyk- si luettiin näiden lisäksi myös vää- rän henkilötiedon antaminen. Hei- dän muista rikoksista saamat ran- gaistuksensa sisältyvät elinkauti- seen rangaistukseen. −Oli mielestäni aivan selvää, et- tä heidät tuomitaan murhasta. Hy- vä niin, mutta Suomessa elinkau- tinen ei ole elinkautinen. Henki- löt, jotka voivat tehdä noin kiltille tytölle, ansaitsevat mielestäni ko-


vemman rangaistuksen, Eerikan äiti sanoo. Käräjäoikeus totesi päätökses-


sään, että Laamasen ja Tarkin te- ko tehtiin erityisen raa’alla ja jul- malla tavalla. −He herättävät minussa tuskaa ja vihaa. Minulle tulee järkyttävän paha olo heidän teostaan. Tämä on kuin kauhuelokuvasta. Tällaista ei saisi tapahtua ihmiselle, saati pie- nelle tytölle, Susanna-äiti sanoo. Oikeuden mukaan kuolema ai- heutti uhrille erityisen suurta fyy- sistä tuskaa ja kärsimystä. Eeri- ka kuoli tukehtumalla 2−4 tunnin ajan. Lapsi oli täysin puolustus- kyvytön häneen pitkän aikaa koh- distetun väkivallan ja alistamisen vuoksi. Tuomitut kohdistivat hä- neen yksituumaisesti väkivaltaa.


Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35  |  Page 36  |  Page 37  |  Page 38  |  Page 39  |  Page 40  |  Page 41  |  Page 42  |  Page 43  |  Page 44  |  Page 45  |  Page 46  |  Page 47  |  Page 48  |  Page 49  |  Page 50  |  Page 51  |  Page 52  |  Page 53  |  Page 54  |  Page 55  |  Page 56  |  Page 57  |  Page 58  |  Page 59  |  Page 60  |  Page 61  |  Page 62  |  Page 63  |  Page 64  |  Page 65  |  Page 66  |  Page 67  |  Page 68  |  Page 69  |  Page 70  |  Page 71  |  Page 72  |  Page 73  |  Page 74  |  Page 75  |  Page 76  |  Page 77  |  Page 78  |  Page 79  |  Page 80  |  Page 81  |  Page 82  |  Page 83  |  Page 84  |  Page 85  |  Page 86  |  Page 87  |  Page 88  |  Page 89  |  Page 90  |  Page 91  |  Page 92  |  Page 93  |  Page 94  |  Page 95  |  Page 96  |  Page 97  |  Page 98  |  Page 99  |  Page 100  |  Page 101  |  Page 102  |  Page 103  |  Page 104  |  Page 105  |  Page 106  |  Page 107  |  Page 108  |  Page 109  |  Page 110  |  Page 111  |  Page 112  |  Page 113  |  Page 114  |  Page 115  |  Page 116  |  Page 117  |  Page 118  |  Page 119  |  Page 120  |  Page 121  |  Page 122  |  Page 123  |  Page 124  |  Page 125