−Tässä ovat kaikki Susannan tavarat, joululah- japussia myöten. Hakekoon pois, tai ne lentävät ikkunasta pihalle, Matti puhisi.
”Nälkä lähtee syömällä, muija juomalla!”
Y
llä olevan mietelauseen leis- kautti hyvä ystäväni Jani, kun hän kuuli minun olevan me-
nossa taas Jyväskylään Mattia ta- paamaan. Sanoin Janille, että en- pä juuri itsekään olisi voinut pa- remmin Matin tilannetta kiteyttää. Lentävien lauseiden kruunaa- maton kuningas itsekin hörähti nauruun, kun kerroin, mitä ystävä- ni oli lausahtanut. Kävimme siinä sitten ravintolas- sa syömässä ja hieman juomas- sa. Pohdimme valkosipulihärkä- pihvien ja huurteisten äärellä, että miksi sen sitten pitää mennä juuri noin: nälkä lähtee syömällä ja mui- ja juomalla.
Jätin asiassa kuitenkin omat ajatukseni sivummalle ja annoin Matin hoitaa filosofoinnin: −Aina sanotaan, että tie mie- hen sydämeen vie vatsan kautta. Ja höpön höpön. Jos suomalaisen miehen edessä on kaksi naista, joista kauniimpi tarjoaa perunoita ja läskisoosia ja toinen vähemmän kaunis yhden kylmän oluen, niin kyllä minä sanon, että se rumem- pi saa sen ukon. Mutta kun ei tar- joa! Ja sitten kun sitä menee itse tilaamaan sen oluen siihen läski- soosin kyytipojaksi, niin johan al- kaa tulla eukon katseessa tulta ja tappuraa! Niin. En kyllä itsekään pystyisi tuota paremmin järkeilemään.