ielä viime vuoden kesällä Matin ja Susannan avoliit- to kukoisti ja tuntui olevan kuin suoraan sadusta. Aika ajoin Susanna esiintyi Matin rinnalla eri lehtien sokerihuurretuissa rakkausjutuissa ja toisteli san- karitarinaa siitä, kuinka turmi- on tielle joutunut ex-mäkimes- tari pelastui lopulta. Susanna kommentoi jo heti suhteen alus- sa nähneensä rakkaansa ulko- kuoren läpi ”sen todellisen Ma- tin, jota eivät muut tunne”. Niinpä. Mutta eipä nähnyt Su-
sanna kuitenkaan sitä helvetil- listä katkeron janoa, joka joskus iskee Mattiin. Ja kun Matin ja- nosta on kysymys, niin silloin ei puhuta pullosta, vaan saavis- ta! Ja sitten tömisee tanner, ai- taa kaatuu ja meno on kuin nui- jasodassa.
Juhlinta alkoi syksyllä
Matin ja Susannan yhteiselo kes- ti jopa mäkisankarin vankilatuo- mion. Ensimmäiset merkit pin- nan alla kytevästä tulivuoren- purkauksesta ilmaantuivat vii- me syksynä, kun Matti vaihtoi viihteelle isolla vaihteella. Sitten kirmattiin pub-kierrokselle, joka alkoi tutusta lähipizzeriasta. Kahden ensimmäisen vuoro- kauden aikana Matti piti ravit- semusliikkeessä yön tunteina jopa kuntopiiriä paikan vakio- asiakkaille.
−Siellä kuule suorakulmahou- sut vain kahisivat, kun ohjastin äijiä, että kyykkyyn-ylös-kyyk- kyyn-ylös! Matti nauroi tuolloin. Susannaa ei kuitenkaan naurattanut. Hän häipyi vähin ääniin Matin ni- missä olevasta Jyväsky- län-yksiöstä pohjoiseen sukulaistensa luo. −Minähän en kyse- le juhlimisilleni lu- paa, Matti kuulutti ja riemu oli ylimmil- lään.
Kolmiodraama
Seuraava särö suh- teeseen ilmaantui joulukuussa, kun pa- riskunta oli lomamat- kalla Kanariansaaril- la. Kuinkas ollakaan, Matin ex-vaimo Mer- vi Tapola, 58, oli sat- tumoisin loikoilemas-
sa Teneriffalla. Mervi otti yhteyttä Matin luot- totoimittajaan, koska oli
huomannut mäkisanka- rin keikkajulisteen hotel- linsa aulassa. Mervi halusi tavata Matin ja pyysi allekirjoittanutta toi- mimaan viestinsä välittäjänä. Asia kulkeutui tietysti myös Susannan tietoon, ja viestin-
Susanna Ruotsalainen lähti Matin yksiöstä lähes viisi viikkoa sitten suku- laistensa luo pohjoiseen.
8
viejähän siinä joutui tie- tysti ensimmäisenä hau- kuttavien listalle. Ja Matilla ja Susannal- la oli taas ilmi- riita. Vielä
kerran
pariskunta yritti sel- vittää välinsä. Tam- mikuun lopussa an- karaa keikkatahtia ylläpitänyt Mat- ti paloi täysin lop- puun. Iltapäivälehdet uutisoi- vat Matin kadonneen. Samaan aikaan mies oli täydessä vauh- dissa Jyväskylän yöelämässä. Susanna oli taas häipynyt poh- joiseen sukulaistensa hoiviin. Lopulta lopen väsähtänyt Mat-
ti soitti luottotoimittajalleen ja il- moitti posauttavansa itsensä ylä- kerran orkesteriin. Pitkä ja ras- kas puhelinkeskustelu päättyi tapaamiseen, ja Matti suostui lääkäriin. Siitä seurasi kahden kuukauden sairausloma.
”Akaton, en munaton”
Kolmen viikon kuluttua Mat- ti purki kihlauksensa, ja Susan- na vaati mäkimestarilta julkista anteeksipyyntöä lukuisin teksti- viestein.
−Nyt minua ei enää viedä kuin pässiä narussa. On ihan kuin sel- lainen helkatin iso aamutossu olisi poistunut yltäni tallaamas- ta minua, Matti kommentoi suh- teensa päättymistä.
−Nyt olen sitten akaton mies, mutta en munaton! Matti her- sytteli poikamiespäiviensä alka- jaisiksi.
Eipä niitä poikamiespäiviä Matille kuitenkaan sitten kovin monta kertynytkään. Seuraava puhelinkeskustelu käytiin viime viikonloppuna: Matti: Terve Kaitsu! Arvaak- ko mitä? Meikäpoeka on rakas- tunut! Kaitsu: Tjaahas. Morsiamen nimi ja ikä? Matti: Mirka ja 23 vee. Pituut- ta sellaiset 170 ja rapiat… Riit- tääkö? Tules tänne, niin saat tuo- reet kuvat meistä rakastavaisis- ta!
Kaitsu: Tullaan. Mulla on kui-
tenkin ajomatkaa sinne kolme ja puoli tuntia, joten toivotaan, että lempi kestää niinkin pitkään… Matti: Heh heh! Olet sinä Kait-
su sitten härski jätkä! Tämä rak- kaus tulee kestämään!