Runninmäen perheessä toivoa riittää koettelemuksista KAKSI VAMMAISTA LASTA, YKSI
Pentti ja Tuija ovat taivaltaneet monen myrskyn läpi. –Tuntuu vä- lillä, että yhdelle perheelle on an- nettu liiaksikin koettelemuksia, mutta me emme ole lannistuneet vaan vahvistu- neet.
−Vastoinkäymiset ovat hitsanneet perheemme tiukasti yhteen, toteaa Tuija-äiti.
ovaniemellä asuva Run- ninmäen perhe tietää, mi- tä on suru. Perheen Israel- poika hukkui vain viisivuotiaana 62
R
uintiretkellä. Israelin hukkumisen jälkeen perheen Tuija-äiti ei ole itse käy- nyt uimassa, mutta muilta lap- siltaan hän ei ole sitä kieltänyt. −Ikävöimme Iskaa ihan hir-
veästi. Hän on mukana elämäs- sämme, vaikka onkin poissa. Vä- lillä ikävöin pikku-Iskaani niin, että tekisin mitä vain saadakse- ni pitää häntä vielä hetken sylis- säni, Tuija suree.
Kun Iska löytyi järvestä huk- kuneena, Tuija ei kyennyt edes itkemään. –Käsitän, että hän on fyysises-
ti poissa, mutta sydämissämme hän on ikuisesti olemassa. Tuija ei halunnut Iskan kuole- man vuoksi alkaa kieltää muil- ta lapsilta asioita vain siksi, että hän pelkäsi itse.
–Tiedostin kyllä huolenpito-
ni alkavan olla niillä rajoilla, et- tä olin kuin ylihysteerinen ka- naemo, joka vahti, ettei kenel- lekään saanut tapahtua mitään pahaa. Tein töitä itseni kanssa, että sain normalisoitua oman käytökseni ja ymmärsin sen joh- tuvan menettämisen pelosta, hän pohtii.
Ongelmakäytöksinen?
Perheen esikoista Joonaa pidet- tiin aivan terveenä lapsena, kun- nes esimurrosikäisessä pojassa havaittiin kummallisia piirteitä. Häntä pidettiin koulussa häirik- könä, jolla oli sopeutumisvaike- uksia. −Rehtori kielsi poikaa tule- masta enää koskaan kouluun, sillä Joona oli siihen aikaan vaa- raksi sekä itselleen että muille. Perheterapioista ei ollut mitään hyötyä, ja pian meitä vanhempia syytettiin Joonan pahoinvoinnis-