Aion opetella juoksemaan!
Liisa kasvattaa berninpaimenkoiria ja kiertää ahkerasti koiranäyttelyissä ympäri Suomea.
Seiska lahjoitti Liisalle kymmeniä kiloja koiran- ruokaa, sillä kahdeksan koiran ruokkiminen tulee työkyvyttömyys- eläkkeellä olevalle naiselle kalliiksi.
Seiska tuo iloa elämään! T S
uurin yksittäinen syy Liisan uskomattomaan selviyty- mistahtoon on rakkaat koi-
rat. Liisalla on tällä hetkellä kah- deksan berninpaimenkoiraa, joi- ta hän kasvattaa ja joiden kans- sa hän kiertää ahkerasti näytte- lyissä ympäri Suomea. Koirat an- tavat hänelle tarkoituksen elää. −Koirat ovat olleet hirveän isossa osassa toipumistani. Sain niistä voiman selvitä. Ilman koi- ria en tiedä, olisinko tässä. Lisäk- si minulla on laaja tukiverkosto. Ystävät ja sukulaiset ovat suun- naton apu, Liisa kertoo. Koirien takia Liisalla on tärkeä
tavoite. Hän nimittäin haluaa op- pia juoksemaan proteeseilla, jot- 42
arvitsetko sinä tai läheisesi apua? Lähetä tarinasi
toimitus@seiska.fi tai Seiska/Iloa elämään, PL 222, 00151 Helsinki.
ta voisi juosta koiriensa kanssa näyttelyissä. Sen tarmokas nai- nen epäilemättä vielä toteuttaa. −Proteesit eivät jousta, ei- kä niillä voi juosta kuten jaloil- la. Koirat vaistoavat poikkeavan juoksutyylini ja alkavat itse juos- ta hassusti. Mutta opin vielä. Ei ehkä tänä, mutta ensi kesänä, Liisa lupaa.
Koirat löivät ällikällä
Liisan kotiuduttua sairaalasta koirat vaistosivat sairauden ja amputoinnit. Ne nuuskivat ja va- roivat Liisan raajoja tauotta. −On jännä,
miten koira
vaistoaa. Ne varoivat jalkojani ja olivat selvästi ihmeissään, Liisa
muistelee. Etenkin vanhimman Rocky- koiran reaktio löi Liisan ällikäl- tä. Rocky pyrki auttamaan toipu- vaa emäntäänsä kaikessa mah- dollisessa. −Jos esimerkiksi huulirasva tippui lattialle, Rocky nosti sen saman tien ja kantoi syliin. En ollut koskaan opettanut sille mi- tään vastaavaa. Se seurasi minua joka paikkaan, nukkui vieressä ja tuli jopa vessaan perässäni, Liisa ihmettelee.
Seiskalta koiranruoat
Seiska päätti piristää Liisaa tuo- malla koirille kunnon varaston ruokaa. Lahjoitimme kymmeniä
kiloja kuivamuonaa ja raakali- haa. Koirat innostuivat ruoasta, mutta Liisa itse ei juuri piristys- tä kaipaa.
−Olen kai peruspositiivinen ih-
minen. Nykyään en edes ajattele, ettei minulla ole sormia tai jal- koja vaan teen kaikki asiat nor- maalisti. Liisalla ei ole jaloissa tai sor- missa aavesärkyjä, joista monet amputoinnit kokeneet kärsivät. Aavesäryt ovat kipuja ja särkyjä raajoissa, joita ei enää ole. −Minä kuitenkin tunnen am- putoidut jalkaterät, varpaat ja sormet koko ajan. Nytkin heilut- telen varpaita tässä istuessani, Liisa naurahtaa.
Page 1 |
Page 2 |
Page 3 |
Page 4 |
Page 5 |
Page 6 |
Page 7 |
Page 8 |
Page 9 |
Page 10 |
Page 11 |
Page 12 |
Page 13 |
Page 14 |
Page 15 |
Page 16 |
Page 17 |
Page 18 |
Page 19 |
Page 20 |
Page 21 |
Page 22 |
Page 23 |
Page 24 |
Page 25 |
Page 26 |
Page 27 |
Page 28 |
Page 29 |
Page 30 |
Page 31 |
Page 32 |
Page 33 |
Page 34 |
Page 35 |
Page 36 |
Page 37 |
Page 38 |
Page 39 |
Page 40 |
Page 41 |
Page 42 |
Page 43 |
Page 44 |
Page 45 |
Page 46 |
Page 47 |
Page 48 |
Page 49 |
Page 50 |
Page 51 |
Page 52 |
Page 53 |
Page 54 |
Page 55 |
Page 56 |
Page 57 |
Page 58 |
Page 59 |
Page 60 |
Page 61 |
Page 62 |
Page 63 |
Page 64 |
Page 65 |
Page 66 |
Page 67 |
Page 68 |
Page 69 |
Page 70 |
Page 71 |
Page 72 |
Page 73 |
Page 74 |
Page 75 |
Page 76 |
Page 77 |
Page 78 |
Page 79 |
Page 80 |
Page 81 |
Page 82 |
Page 83 |
Page 84 |
Page 85 |
Page 86 |
Page 87 |
Page 88 |
Page 89 |
Page 90 |
Page 91 |
Page 92 |
Page 93 |
Page 94 |
Page 95 |
Page 96 |
Page 97 |
Page 98 |
Page 99 |
Page 100 |
Page 101 |
Page 102 |
Page 103 |
Page 104 |
Page 105 |
Page 106 |
Page 107 |
Page 108 |
Page 109 |
Page 110 |
Page 111 |
Page 112 |
Page 113 |
Page 114 |
Page 115 |
Page 116 |
Page 117 |
Page 118 |
Page 119 |
Page 120 |
Page 121 |
Page 122 |
Page 123 |
Page 124 |
Page 125