TEKSTI SAMI SINOKKI KUVAT MARKKU RUOTTINEN JA LIISA SYRJÄN KOTIALBUMI


TIIN


Pelätyin koirien ja kissojen levittämä bakteeri


C


apnocytophaga cani- morsus on pelätyin koi- ran- tai kissanpure- man levittämä bakteeri. Se voi myös tarttua, jos eläin nuolaisee naarmua tai rik- koutunutta ihoa. Seuraukse- na on usein kuolettava sep- tinen šokki, ääreisverenkier- ron hyytyminen tai aivokal- vontulehdus. Monesti poti- laan immuniteetti on kuiten- kin valmiiksi heikentynyt, ja vain 20–40 prosentissa tapa- uksista altistavia tekijöitä ei ole ollut. Infektio on äärim- mäisen harvinainen, sillä sitä ilmenee vuosittain keskimää- rin vain yksi tapaus kahta miljoonaa asukasta kohden.


Lähde: Gripenberg Jenny, Oulun yliopisto/OYS, Sisätautien klinikka


Liisa Syrjän jalat amputoitiin säären kohdalta verenmyr- kytyksen seurauksena.


sa. Naamani turposi, ja päänahasta valui visvaa. Sen takia läträsin puoli vuotta kor- tisonin kanssa ja immuniteettini heiken- tyi, Liisa kertoo.


Liisa kasvattaa berninpaimenkoiria, mutta puremaa hänellä ei ollut. Liisa ko- rostaakin, että todennäköisesti kyseessä oli vain äärimmäisen huono tuuri. −En usko, että sain verenmyrkytyksen koirasta. Ei ole syytä lietsoa koirapelkoa.


Uskomaton asenne


Monet olisivat saattaneet menettää elämänilonsa vastaavan mullistavan tragedian jälkeen. Liisa kuitenkin päätti jo sairaalavuoteella, että tästä noustaan. Pitkän työuran vammaisavustajana teh- nyt Liisa ymmärsi, että huonomminkin voisi mennä. −Kyllä se vähän mietitytti, koska liikun


ja harrastan paljon koirien kanssa. Käsit- telin kuitenkin asian sairaalassa ja päätin heti, että nousen vielä tästä. Sanoin lääkä- reillekin, että heti proteesit saatuani läh- den kävelemään, Liisa muistelee. Liisan elämänhalu ja pirteys on silmin-


nähtävää. Päällisin puolin kävelystäkään ei huomaa, että Liisalla on jaloissaan pro- teesit. Myös autolla ajaminen sujuu aivan normaalisti. Pohjalla Liisa kävi tapahtu- man jälkeen ainoastaan yhtenä iltana. Se- kin meni ohi nopeasti.


−Se tapahtui heti kotiuduttuani. Oli tal- vi ja pimeää. Olin vielä pyörätuolissa ja rupesin miettimään, pääsenkö ikinä tuon- ne metsään kävelemään. Räjähdin lähei- sille, että olisi parempi, jos olisin jäänyt teho-osastolle. Se oli hetken juttu. Menin pihalle, katselin tähtiä ja päätin, että nyt tämmöinen loppuu, Liisa muistelee.


SAAN VOIMAA KOIRISTA!


41


amputoidut raajani!


Tunnen


Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35  |  Page 36  |  Page 37  |  Page 38  |  Page 39  |  Page 40  |  Page 41  |  Page 42  |  Page 43  |  Page 44  |  Page 45  |  Page 46  |  Page 47  |  Page 48  |  Page 49  |  Page 50  |  Page 51  |  Page 52  |  Page 53  |  Page 54  |  Page 55  |  Page 56  |  Page 57  |  Page 58  |  Page 59  |  Page 60  |  Page 61  |  Page 62  |  Page 63  |  Page 64  |  Page 65  |  Page 66  |  Page 67  |  Page 68  |  Page 69  |  Page 70  |  Page 71  |  Page 72  |  Page 73  |  Page 74  |  Page 75  |  Page 76  |  Page 77  |  Page 78  |  Page 79  |  Page 80  |  Page 81  |  Page 82  |  Page 83  |  Page 84  |  Page 85  |  Page 86  |  Page 87  |  Page 88  |  Page 89  |  Page 90  |  Page 91  |  Page 92  |  Page 93  |  Page 94  |  Page 95  |  Page 96  |  Page 97  |  Page 98  |  Page 99  |  Page 100  |  Page 101  |  Page 102  |  Page 103  |  Page 104  |  Page 105  |  Page 106  |  Page 107  |  Page 108  |  Page 109  |  Page 110  |  Page 111  |  Page 112  |  Page 113  |  Page 114  |  Page 115  |  Page 116  |  Page 117  |  Page 118  |  Page 119  |  Page 120  |  Page 121  |  Page 122  |  Page 123  |  Page 124  |  Page 125