ani Päivisen palattua hampurilais- pussin kanssa töistä kotiin Mallu huomasi sen päällä tuulilasin pala- sia ja alkoi tivata mieheltään, mitä oli ta- pahtunut. Päivinen myönsi lopulta tör- männeensä johonkin. Päivinen sanoi palaavansa takaisin töi-
hin, ja Mallu lähti vatsa pystyssä puoli- toistavuotiaan lapsensa kanssa tarkista- maan, oliko autossa törmäyksen jälkiä. Ja niitä oli.
−Halusin soittaa poliisille, mutta var- mistin vielä äidiltäni, etten ylireagoi, kos- ka ikkunassa ei näkynyt verta tai vaattei- den palasia. Äitini oli kuitenkin kanssa- ni samaa mieltä. Poliisit alkoivat tutkia Päivisen mah-
dollisesti käyttämään reittiä ja löysivät ojan pohjalta koulutytön.
−Kaikki alkoi tuntua epätodelliselta.
Mutta yritin pysyä rauhallisena, koska minulla oli aikaisen synnytyksen riski. Tunnin kuluttua poliisit kertoivat tytön menehtyneen.
−Minulle tuli ihan kauhea fiilis. Ro- mahdin täysin. Surin vain tyttöä, hänen vanhempiaan, omia lapsiani ja tietyllä ta- valla Jania, koska hän oli pilannut niin monen ihmisen elämän.
”Ei suojelua lähimmäiselle”
Päivinen tuomittiin heinäkuun alussa neljän vuoden ja kahden kuukauden eh- dottomaan vankeusrangaistukseen. Ri- koksen uusijana hän istuu siitä vähin- tään kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta. Mallu ei kadu soittoaan poliisille, vaik- ka lapset menettävät hetkeksi isänsä, perhe joutui muuttamaan toiselle paik- kakunnalle ja hänen pitää vielä joskus se- littää tapahtunut lapsilleen.
−Ihmisen ei tarvitse olla vasikka ja il- moittaa poliisille kannabiksen käyttöä
tai lievää ylinopeutta. Mutta jos näkee tai kuulee jonkun vakavan rikoksen, niin kaikilla on velvollisuus ilmoittaa siitä vi- ranomaisille, vaikka kyseessä olisi omat vanhemmat, aviomies tai kuka tahansa muu läheinen henkilö. Ihmisen pitää osa- ta laittaa itsensä uhrin asemaan, Mallu perusteli päätöstään soittaa poliisille. −Onneksi käräytin mieheni. Seuraava-
na päivänä alkoi sataa lunta. Tyttö oli- si voinut olla kadoksissa vanhemmiltaan puoli vuotta. Ja jos mietin omia lapsia- ni, niin tietämättömyys tuntuisi vielä pa- hemmalta kuin suru-uutinen, koska asi- aa ei voisi käsitellä. −Minua piinasi pitkään se, että soitin- ko poliisille liian myöhään. Olisiko tyttö voinut selvitä hengissä, jos olisin toimi- nut nopeammin? Lopetin itseni syytte- lyn vasta, kun näin esitutkintapöytäkir- jat, Mallu kertoi
Tyttö menehtyi välittömästi Päivisen auton törmättyä häneen.
”Ajokieltoa muutettava”
Mallua säälittää myös omien lapsiensa ti- lanne.
−Esikoinen ikävöi yhtenä päivänä isäänsä ja itki saunanlauteilla, koska heillä oli tapana kylpeä päivittäin. Hän ymmärtää, että isä on poissa, mutta en halua viedä lapsiani vankilaan tapaa- maan isäänsä. Heidän ei tarvitse nähdä sellaista paikkaa, Mallu murehti. Mallu haluaisi muuttaa muutaman rat- tijuopumusta koskevan lain kohdan. −Jani tuomittiin neljäksi vuodeksi ajo- kieltoon, josta hän istuu vankilassa lä- hes kolme vuotta. Ajokiellon pitäisi alkaa vasta siitä päivästä, kun rattijuoppo va- pautuu vankilasta, ja sen jälkeen heidän käyttämiin autoihin pitäisi asentaa alko- lukko, Mallu sanoi.
Mallu haki yksinhuoltajuutta heti Päivisen kärähtämisen jälkeen, vaikka haluaa isän olevan tulevaisuudessa mukana lastensa elämässä, mutta hänen mielestään Päivinen ei ole hölmöilynsä jälkeen kykenevä teke- mään tärkeitä päätöksiä lastensa puolesta.
Mallun mielestä jokai- seen autoon pitäisi asentaa alkolukko ja rajaksi 0.0 promillea.