Erja ei saa purettua elvytyskieltotestamenttiaan MINUN HALUTAAN KU SEISKA 45/2011
Seiska kertoi Erjan hurjan selviy- tymis- tarinan marras- kuussa.
−Älkää hyvät
ihmiset milloinkaan allekirjoittako testamenttia, jossa kiellätte elvyttämisen, Erja Mattlin ohjeistaa.
S
eiska kertoi helsinkiläisen Er- ja Mattlinin, 50, huikean sel- viytymistarinan viime syk-
synä. Erja pelastautui palavasta asunnostaan hyppäämällä kuuden- nen kerroksen parvekkeelta pahoin palaneena. Alla oli työmaamonttu, joka pehmensi laskua sen verran, että Erja jäi kuin ihmeen kaupal- la eloon.
Iho riekaleina
Erjan toipuminen on ollut raskasta. Hiukset, kädet ja koko selkä paloi- vat pahasti ja uutta ihoa kasvatet- tiin jaloista otetuilla valtavilla iho- siirteillä.
−Olin joka puolelta yltympäriin-
sä ihonriekaleiden peitossa. Minus- ta on niin hirveitä valokuvia, joiden julkaisusta heikkohermoinen jär- kyttyisi. Kun koko selkä on ilman ihoa, ihosiirteiden peitossa ja jalat höylätty ihottomiksi, voi sanoa , et- tä kipu on jotakin järkyttävää. −Se oli niin tuskallista ja kivu-
60
liasta, ettei ole olemassa sanoja si- tä kuvaamaan. Lisäksi lantioni mu- sertui, molemmat reidet murtuivat, polvet ja nilkat vahingoittuivat va- kavasti. En pysty nousemaan sän- gystäni, olen monivammautunut. Fyysisen toipumisen lisäksi on vaa- tinut hurjasti psyykkisiä voimia, jotta olen pysynyt järjissäni. Ihmi- nen kestää rajallisen määrän kipua kunnes elämänhalu menee.
Olen suuri hoitokustannus
Mielialan ollessa synkeä ja musta, kun mitään valoa ei tunnelin pääs- sä näy, voi ihminen tuumia, ettei elämä ole enää elämisen arvoista. −Olin niin väsynyt tähän jatku- vaan tuskaan, siihen etten pääse ylös kuin nosturin avulla, makaa- misen myötä syntyneeseen hillittö- mään ylipainooni ja siihen, että tar- vitsen suurin piirtein jokaiseen asi- aan ulkopuolisen apua.
−Allekirjoitin testamentin joka kieltää elvyttämiseni, jos olen me- nehtymässä. Nyt tilanteeni on kui- tenkin toinen ja olen saanut elä- mäniloni takaisin, enkä missään ta- pauksessa halua kuolla. Mutta olen sairastunut 38 vuoden tupakoinnin jälkeen keuhkoahtaumaan, jonka vuoksi tarvitsen välillä keuhkojen puhdistusta koneellisen respiraat- torihoidon avulla. Luulen, ettei ku- kaan tai mikään taho halua ottaa minua ristikseen, olen liian haas- tava, hankala ja aikaa vievä tapaus. −Jouduin sairaalahoitoon, jossa kauhukseni todettiin, ettei minulle tehdä massiivista koneellista elvyt-
tämistä jos olen menehtymäisilläni. Pyysin testamentin purkua, mutta siihen ei suostuttu. Olin kauhuissa- ni! Yritin soittaa hätäkeskukseen- kin, mutta sieltä käskivät ottaa yh- teyttä hoitohenkilökuntaan. Tilan- ne oli kuin pahimmasta painajai- sesta, sillä hoitohenkilökunta oli juuri se taho, joka kieltäytyi an- tamasta apua.
Erjalle osoitetussa potilas- kertomuksessa Marian sairaa- lasta kerrotaan näin:
−DNR-päätöksestä (elvy- tyskielto) pidetty kiinni. Taustalla krooninen hengitysvajaus ja hiili- dioksidiretentiota, vaikea ylipaino ja uniapnea. Respiraattorihoito ei tule kyseeseen, ei elvytystä. Asias- ta keskusteltu myös apulaisylilää- kärin kanssa. Potilas hoitolinjasta eri mieltä.
Ihanaa olla kotona
Erjan olotila koheni, hän löysi it- se sairaalasta keinon, joka helpot- ti oloa suuresti.
−Hoksasin tämän pullon, ei tä- tä minulle kukaan tarjonnut siel- lä. Kun puhallan tähän vesipul- loon, saan keuhkojani puhdistet- tua ja vahvistettua. Olo kohenee heti, hengitys kulkee aivan eri ta- valla ja kaikki päänsärytkin ovat tämän myötä kadonneet. Nappasin pullon ja puhallusletkun mukaani sairaalasta ennen kotiutumistani. Lakimieheni selvittää asiaa tällä hetkellä, miksi ihmeessä epätoivon hetkellä allekirjoittamaani elvytyk- sen kieltoa ei voida muka purkaa.
Älkää hyvät ihmi-
set ikinä, milloinkaan, menkö allekirjoittamaan
mitään elvytyskieltoja. Niin kauan kuin ihmisessä henki pihisee, on toivoa, vaikka se ei siltä ehkä juu- ri sillä hetkellä tunnu. On mahta- vaa olla nyt kotona. Pelkäsin olla sairaalassa: en uskaltanut nukkua- kaan siellä, minulta ajettiin kaikki normaali lääkityskin alas, eikä mi- nulle tarjottu ruokaa kahteen vuo- rokauteen. Huusin kovalla äänel- lä, että on nälkä, sitten sain kuu- mennettuja porkkanapaloja. Minä en mennyt sinne kuolemaan vaan saamaan apua, mutta siellä oletet- tiin nähtävästi toisin.
Erjalla oli onneksi aiemmin va- rattu aika keuhkolääkärille, joka antoi Marian sairaalan apulaisyli- lääkärin ja osastolääkärin näke- mysten vastaisesti lähetteen Mei- lahden sairaalaan, jossa hänen on mahdollista saada respiraattorihoi- toa, joka on ehdoton edellytys Erjan hyvinvoinnin, terveyden ja hengis- sä pysymisen kannalta.
Enkö saa muuttaa mieltäni?
Page 1 |
Page 2 |
Page 3 |
Page 4 |
Page 5 |
Page 6 |
Page 7 |
Page 8 |
Page 9 |
Page 10 |
Page 11 |
Page 12 |
Page 13 |
Page 14 |
Page 15 |
Page 16 |
Page 17 |
Page 18 |
Page 19 |
Page 20 |
Page 21 |
Page 22 |
Page 23 |
Page 24 |
Page 25 |
Page 26 |
Page 27 |
Page 28 |
Page 29 |
Page 30 |
Page 31 |
Page 32 |
Page 33 |
Page 34 |
Page 35 |
Page 36 |
Page 37 |
Page 38 |
Page 39 |
Page 40 |
Page 41 |
Page 42 |
Page 43 |
Page 44 |
Page 45 |
Page 46 |
Page 47 |
Page 48 |
Page 49 |
Page 50 |
Page 51 |
Page 52 |
Page 53 |
Page 54 |
Page 55 |
Page 56 |
Page 57 |
Page 58 |
Page 59 |
Page 60 |
Page 61 |
Page 62 |
Page 63 |
Page 64 |
Page 65 |
Page 66 |
Page 67 |
Page 68 |
Page 69 |
Page 70 |
Page 71 |
Page 72 |
Page 73 |
Page 74 |
Page 75 |
Page 76 |
Page 77 |
Page 78 |
Page 79 |
Page 80 |
Page 81 |
Page 82 |
Page 83 |
Page 84 |
Page 85 |
Page 86 |
Page 87 |
Page 88 |
Page 89 |
Page 90 |
Page 91 |
Page 92 |
Page 93 |
Page 94 |
Page 95 |
Page 96 |
Page 97 |
Page 98 |
Page 99 |
Page 100 |
Page 101 |
Page 102 |
Page 103 |
Page 104 |
Page 105 |
Page 106 |
Page 107 |
Page 108 |
Page 109 |
Page 110 |
Page 111 |
Page 112 |
Page 113 |
Page 114 |
Page 115 |
Page 116 |
Page 117 |
Page 118 |
Page 119 |
Page 120 |
Page 121 |
Page 122 |
Page 123 |
Page 124 |
Page 125