−Nautin kaikesta fyysisestä te- kemisestä, on ihanaa omistaa terve keho. Syöpä vei voimat niin, etten pystynyt ja jaksanut tuolloin tehdä juuri mitään.
Askolla ei juuri ole valokuvia itsestään. –Tämä yksi kuva on otettu silloin, kun sairaus oli näivettänyt minut ja olin jo todella huonona. Olen hoikka muutoinkin, mutta tässä olen täynnä etäispesäkkeitä.
KUOLEMANTUOMIO L
Asko Toivolan lääkärintodistuksessa lukee: Ihmeparantuminen. –Lääkäri ei voinut sanoa muuta kuin, että ihme on tapahtunut.
ipoossa asuva Asko Toivo- la on pienen metsäkirkon ja siellä käyvän viisikymmen- päisen seurakunnan perustaja. Asko perusti seurakunnan sen jäl- keen, kun hän kymmenisen vuot- ta sitten parani luustoon saakka edenneestä imusolmukesyövästä. Lääkäreiden mukaan hänellä ei 56
S ollut toivoakaan parantumisesta.
Pari kuukautta elinaikaa −Naapurissani sijaitseva kirkko- rakennus oli jo olemassa, mut- ta se oli ollut käyttämättömänä vuosikausia. Sisällä oli vain kasa kuolleita kärpäsiä. Kun selvisi, et- tä olen parantunut syövästä, johon
minun olisi pitänyt kaiken järjen mukaan kuolla, päätin, että ker- ron saamastani jatkoajasta ja us- kostani muillekin, Asko kertoo. Askon elämän nuoruusvuodet ovat siitä karuimmasta päästä. Hän on istunut vankiloissa pari- kymmentä vuotta ja kertoo teh- neensä kaikki mahdolliset pahat. −Kun sain lääkäriltä kuoleman-
tuomion, ajattelin ensimmäistä kertaa elämääni. Minulle tuli pa- kokauhu pohtiessani tulevaa kuo- lemaani, ja mietin, mihin joudun kuoleman jälkeen. Olin rötöstellyt, ryöstellyt, varastellut ja juopotel- lut koko elämäni, ja nyt vapisin pe- losta. Lääkäri sanoi, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia selvi-
tä, Asko muistelee.
−Syöpäni oli erittäin aggres- siivista, parantumatonta laatua. Kaiken lisäksi levinnyt jo luus- toon saakka ja oli lähettänyt etäis- pesäkkeitä ympäri kehoani. Keho- ni oli täynnä patteja. Suurimmat pesäkkeet olivat nivusissani niitä.
Pesäkkeet sulivat
Asko hakeutui entisen juoppoys- tävänsä luokse, jonka tiesi joskus tulleen uskoon.
−Menin hänen luokseen äärim- mäisessä hädässä ja kovissa ki- vuissa. Kyselin, miten voisin pe- lastua, vaikka olin elänyt niin huo- non elämän ja tehnyt paljon pa- haa. Odotin, että olisi tapahtunut