TEKSTI CARMEN HEIKKILÄ KUVAT JUHA LOIKKANEN JA MATIN OMA ALBUMI
IN MIELISAIRAALAAN!
−Teininä käsittelin rahaa huolimattomasti, en ymmärtänyt sen arvoa. Nyt ymmärrän ja olen tarkka rahasta. Sijoitin autoon, jotta pääsen työelämään käsiksi heti kun mahdollista.
Matille on vuosien varrella kertynyt valtava määrä paperia asioinneista viranomaisten kanssa. –Kun Matti täytti 18 vuotta, hänelle yritettiin saa- da edunvalvoja. Asiasta käytiin käräjiä, ja se voitettiin, Eeva-äiti kertoi.
nusta aivan sekavan ja sellaisen, joka vain makasi paikoillaan päi- vät pitkät. Tässä lääkityksessä ja täydellisen sekavassa tilassa mi- nulle tehtiin siellä älykkyystesti. −Se oli kuin painajaisesta. Tie-
sin, etten mitenkään voisi pärjä- tä niissä siinä tilassa, ja tulokse- na olikin, että minut todettiin vä- hä-älyiseksi.
Vammaisten puolelle
Testituloksen vuoksi Matti siir- rettiin kehitysvammaisten nuor- ten puolelle. −Kehitysvammaiseksi
luoki- tellaan, jos testissä älykkyysosa-
määrä on noin 70 tai alle sen. Mi- nä sain älykkyysosamääräksi sii- nä kauhistuttavassa sekavassa lääkehuurutilassa 77. −Se oli hirveää. Ei siellä ollut ketään, jonka kanssa olisin voi- nut jutellakaan normaalisti. Oli vain pakko olla siellä sellaisten nuorten kanssa, joille se paikka oli aivan oikea, mutta minulle se oli sanoinkuvaamattoman kau- heaa. Ulos pääsi pieneksi ajaksi päivässä häkkiin suljettuna, muu aika menikin sitten ”zombiena” sängyssä maaten. Välillä pääsin viikonloppulomille äitini
luok- se, ja silloin jätin ne vahvat lääk-
keet ottamatta, jot- ta en olisi vain maannut sekaisena kotonakin. Sairaalassa tarkistettiin verikokeiden avulla, olinko ottanut lomilla myös lääk- keeni. Jäin tietysti kiinni, mutta vastasin, että olisitteko itse otta- neet, jos haluaisitte viettää aikaa äitinne kanssa ne harvat kerrat. Minulta varastettiin lapsuus ja nuoruus.
”En mennyt takaisin”
Matti kertoo kaveripiirinsä ole- van pieni ja odottaneensa va- pautta koko elämänsä. –Kun täytin 18 vuotta, en enää
–Harrastan kuntoilua, punttien nostamista ja tieto- koneella touhuan myös paljon. Minulla on oma poika- mieskämppä äitini oma- kotitalon yläkerrassa. Toivon pääseväni johonkin koulutuk- seen, jonka kautta voisin valmistua ammattiin.
palannut lomiltani takaisin laitokseen. Jäin
äidin luokse, ja täällä olen edel- leen. −Toivon, että poikani jätettäi- siin vihdoinkin rauhaan. Hänellä on oma koti talon yläkerrassa, jo- hon kuuluu keittiö, makuuhuone, olohuone, peseytymishuone sekä vessa, Eeva-äiti kertoo.
−Starttirahaa sain takautuvas- ti sairauspäivärahana sosiaalitoi- mistosta noin 10 000 euroa. Sillä ostin auton, sisustin asuntoni ja odotan vain, että saan rauhassa aloittaa oman elämäni rakenta- misen, Matti toivoo.