Seiskan Rikoslehti kä- sitteli Jennan henkirikosta kesäkuussa ilmestyneessä numerossaan.
Kuva Jennas- ta ja Nessa- koirasta
yhdessä Jen- nan kaverin koirien kans- sa on Stiinan tietokoneen taustakuvana. –Tässä ku- vassa Jenna on itsensä näköinen, iloinen ja hy- myileväinen.
Tatuointi tyttären muistolle
SJenna haaveili vauvast
tiina Lepomäki puhuu edes- menneestä tyttärestään sa- metinpehmeästi,
lempeäs-
ti, välillä jopa kuiskaten. Äiti muistelee Jennan lapsuutta, hä- nen auttavaista luonnettaan ja si- tä rakkautta, jota Jenna läheisil- leen osoitti. Hän kertoo Jennan ra- kastaneen koiraansa Nessaa, haa- veilleen vauvasta ja odottaneen tänä kesänä tanssittuja ystävän- sä häitä, joissa hänen oli määrä ol- la kaasona. −Jenna oli hyväsydäminen mut-
ta myös erittäin voimakastahtoi- nen. Hän toivotti ihmiset milloin minnekin, jos asiat eivät menneet hänen haluamallaan tavalla. Jen- na ei ollut kuitenkaan pahuuttaan vaikea. Etsimme väsymättömästi ratkaisua hänen ongelmiinsa, ja 28
Jennan mentyä teini-ikäisenä ku- rikkalaiseen nuorisokoti Numme- laan selvisi, että hänellä oli ollut lapsuudesta saakka muun muassa autistisia piirteitä. Se auttoi mei- tä ymmärtämään häntä parem- min, Stiina kertoo.
En halua selityksiä
Tyttären kohtalo ei enää herätä vi- hantunteita Stiinassa. Hän halu- aa käyttää energiansa vihaamista hyödyllisemmin. −Vihaaminen ja syyllisten etsi-
minen kuuluvat surutyön alkuvai- heeseen. Jennan kuolemasta vas- tuussa olevat ja siihen liittyvät henkilöt eivät ole minulle mitään. He eivät ole edes ilmaa, koska tar- vitsen sitä. En haluaisi kuulla heiltä selityksiä enkä sanoa heil-
le mitään. Minun on keskityttävä enemmän eläviin kuin kuolleisiin, jotta pystyn jatkamaan elämääni.
Traumaterapiaa
Eteenpäin menemisessä Stii- naa auttaa hänen toisesta avio- liitostaan syntynyt vaikeasti ke- hitysvammainen Arttu, 14, jonka omaishoitajana Stiina on toiminut yli vuosikymmenen ajan. Artun olemassaolon lisäksi Stiina kiit- tää läheisimpiä ystäviään, jotka ovat auttaneet häntä selviämään paitsi surusta, myös arjen tavalli- sista askareista.
−Arttu on aurinkoinen hymypoi-
ka, joka antaa minulle todella pal- jon virtaa. Hän ei onneksi ymmär- rä tapahtunutta, mutta on kysel- lyt pari kertaa isosiskonsa perään.
Ystäväni ovat pitäneet huolen, et- tä nukun ja ulkoilen riittäväs- ti. Huomasin eräänä lokakuisena maanantaina Artun ollessa sijais- hoidossa, että en ollut syönyt sit- ten torstai-illan. Siitä lähtien ystä- väni ovat huolehtineet myös siitä, että muistan syödä. He soittelevat tasaisin väliajoin, Stiina kiittää. Kun Jennan ruumis lokakuussa
löytyi, tytön isä käytännössä pa- kotti lohduttoman äidin kriisipäi- vystykseen ja sitä kautta pikalä- hetteellä traumaterapiaan. Se jat- kuu edelleen, ja Stiina on sairaus- lomalla ensi vuoden maaliskuu- hun asti. −Välillä puran terapiassa tun- ja pahaa oloani, välillä
teitani
vain istun tunnin hiljaa. Minun oli aluksi vaikea luottaa terapeuttiin,