LUKIJOIDEN L


HAUSKAT VITSIT


ähetä Seiskalle suosikkivitsisi.


Äiti oli keittänyt edellispäivänä ka- nanmunat ja laitta- nut ne yöksi jääkaap- piin. Hän tarjoili ne


Julkaistujen vitsien


joukosta arvotaan viikoittain 77 euron palkinto. Voit lähettää vitsisi meille kätevästi internetissä


www.seiska.fi, sähköpostilla vitsit@seiska.fi tai postikortilla/ kirjeellä. Osoitteemme on Seiska/Vitsi, PL 222, 00151 Hel- sinki. Muista asiallisuus! Emme julkaise rasistisia tai alatyy- lisiä tekstejä. Lyhyet ja ytimekkäät vitsit ovat suositeltavia ja julkkisaiheiset tervetulleita. Muista ilmoittaa myös nimesi, osoitteesi ja puhelinnumerosi. Jos ha- luat vitsisi julkaistavan nimimerkillä, liitä sekin mukaan.


77€ rissa:


Mies kehui baa- –Kaikki nau-


roivat, kun kerroin


ryhtyväni koomikoksi. Eivätpä naura enää.


Minttu


Kapteeni kovisteli alokasta: –Pitääkö paikkan- sa, että olette sano- nut kersanttia puu- pääksi?


–Ei, herra kapteeni. Sanoin vain, että pan- kaahan kypärä pää- hänne, tikka näkyy lentelevän yläpuo- lellanne.


Urbanus


–Miksi sinä kutsuisit koiraa, jolla ei ole jalkoja?


–Turhahan sitä on kutsua. Ei se kuitenkaan tule.


Pikku-Onni ei saa illalla un- ta, piehtaroi vain levottomana sängyssään.


–Laulaisinko minä sinut uneen? kysyi äiti. –Älä sentään, isä sanoi. –Yritä ensin hyvällä.


ARVAA KUKA


Leena oli apteekissa apulaise- na. Apteekkari palasi kahvitau- oltaan, ja kysyi: –Onko käynyt asiakkaita? –Yksi ukko kävi. Halusi yskän- lääkettä. Myin hänelle risiiniöl- jyä ja käskin ottaa heti. –Mitä? Oletteko hullu? Eihän risiiniöljy yskää paranna, se lyö vain vatsan löysälle. –Näyttää se tehoavan, totesi Leena. –Katsokaa itse. Tuolla se ukko on, nojaa lyhtypylvääseen eikä uskalla yskiä.


Pikku-Kallella oli ensimmäinen koulupäivä. Kallen palattua ko- tiin isä kysyi:


–Nooh, miten meni?


–Häh, siellä oli puupenkit, vaik- ka sen piti olla ensimmäinen luokka!


Mies pyrki kes- kellä yötä ap- teekkiin. Ap- teekkari kysyi: –Onko henki vaarassa? –On monenkin henki, mies vas- tasi.


58


Apteekkari päästi miehen sisään ja kysyi: –Mitä saisi ol- la?


–Kymmenellä pennillä luteen- myrkkyä, mies vastasi.


–Lähdette- kö kanssa- ni matkalle, neiti? –Kyllähän se sopii, kun- han ette me- ne liian pit- källe.


kaksosilleen aamiai- seksi.


–Minun munani on ihan kylmä, toinen valit- ti.


Minne pyö- rävar- kaat vie- vät vohki- mansa kul- kupelit? Tietenkin pyöräVA- RAStoon! Mundeo Man -69


Mies tuli vihai- sena kenneliin. –Haluan rahani takaisin. Ostin teiltä eilen lin- tukoiran, mut- ta huomasin, ettei se osa- kaan lentää!


–Sinulla on syntymäpäivä huomenna, mitä haluaisit lahjaksi? mies kysyi vai- moltaan.


–Olisihan se kiva, jos autotallissa olisi jotain, joka kiihtyy nollasta sataan muu- tamassa sekunnissa, vaimo totesi. Syntymäpäivänsä aamuna vaimo löysi autotallista henkilövaa’an.


MaraOKE


Herra ja rouva Lah- tinen olivat maa- tilalomaa viettä- mässä. He vieraili- vat emännän kanssa kanalassa, missä he huomasivat kukon touhuamassa kanan kimpussa. –Kuinka usein kuk- ko tekee tuota? kysyi rouva Lahtinen maa-


–Niin minunkin. Äiti on varmaankin keittä- nyt ne kylmässä ve- dessä.


tilan emännältä. –Siinä kuusi kahdek- san kertaa päivässä, vastasi emäntä. Lahtiska katsah- ti mieheensä moitti- van näköisenä ja to- kaisi:


–Siinäs näet! Herra Lahtinen kään- tyi vuorostaan emännän puoleen ja


Rakennusvirastosta soite- taan herra Virtaselle: –Uusi junarata tulee kul- kemaan tarkalleen Teidän talonne läpi. Saatte tie- tenkin huomattavan vahin- gonkorvauksen...


–Hetkinen, keskeytti her-


Ruotsalainen oli päässyt mu- seoon oppaaksi ja esitteli ylei- sölle dinosau- ruksen luuran- koa:


–Tämä Tyran- nosaurus Rexin


luuranko on 80 miljoonaa ja 12 vuotta vanha. –Mitä? Joko mittaukset ovat noin tarkko- ja, yleisö ihmet- teli.


–En tiedä, mut-


ta kun tulin töihin tänne 12 vuotta sit- ten, minulle sa- nottiin sen ole- van 80 miljoo- naa vuotta van- ha, ruotsalai- nen selitti.


kysyi: –Tekeekö kukko tuo- ta aina yhden ja sa- man kanan kanssa? –Ei, vaan aina vaih- dellen, kuului vas- taus.


Herra Lahtinen kat- soi moittivasti vai- moonsa ja puus- kahti:


–Siinäs näet! ra Virtanen.


–Ei tässä nyt raha ole pääasia. Mutta luuletteko tosiaan, että minä ru- pean aukaisemaan oviani joka kerta, kun juna kul- kee tästä?


Aira Samulin


Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35  |  Page 36  |  Page 37  |  Page 38  |  Page 39  |  Page 40  |  Page 41  |  Page 42  |  Page 43  |  Page 44  |  Page 45  |  Page 46  |  Page 47  |  Page 48  |  Page 49  |  Page 50  |  Page 51  |  Page 52  |  Page 53  |  Page 54  |  Page 55  |  Page 56  |  Page 57  |  Page 58  |  Page 59  |  Page 60  |  Page 61  |  Page 62  |  Page 63  |  Page 64  |  Page 65  |  Page 66  |  Page 67  |  Page 68  |  Page 69  |  Page 70  |  Page 71  |  Page 72  |  Page 73  |  Page 74  |  Page 75  |  Page 76  |  Page 77  |  Page 78  |  Page 79  |  Page 80  |  Page 81  |  Page 82  |  Page 83  |  Page 84  |  Page 85  |  Page 86  |  Page 87  |  Page 88  |  Page 89  |  Page 90  |  Page 91  |  Page 92  |  Page 93  |  Page 94  |  Page 95  |  Page 96  |  Page 97  |  Page 98  |  Page 99  |  Page 100  |  Page 101  |  Page 102  |  Page 103  |  Page 104  |  Page 105  |  Page 106  |  Page 107  |  Page 108  |  Page 109  |  Page 110  |  Page 111  |  Page 112  |  Page 113  |  Page 114  |  Page 115  |  Page 116  |  Page 117  |  Page 118  |  Page 119  |  Page 120  |  Page 121  |  Page 122  |  Page 123  |  Page 124  |  Page 125